Pyrin tällä kertaa olemaan ytimekäs. Kirjoitan sähkösanomatyylillä. Ensinnäkin haluan olla ns. apologeetta. Puolustan suomalaisena tavismaisterina kristinuskoa, mutta myös kaikkea perisuomalaista elämänmallia. Rakas länsinaapurimme on siitä poikkeamassa. Näin se on.
Arvoisa Ruotsi, sinä et voi pelastaa koko maailmaa – et ainakaan nykyisellä tavallasi. Moni on jo toki sopeutunut, mutta yhä useampi ei. Nämä edellä mainitutkaan eivät loppukädessä pidä tästä kehityksestänne siellä.
En suostu rasistiksi. Ilmaisen sen vielä: jopa ihailen erilaisia (geneettisesti aikanaan olosuhteisiin sopeutuneita ihmisvärejä, mutta myös ihania suomalaissinisilmiä), ja Ruotsi on itselleni tullut tutuksi sekä lapsena että vähän vanhempanakin. Mutta siis sen ihan oikeasti kaikella tavalla ennen mahtavan maan nykyhölmöyksiä en kannata.
Juuri sinne olen sattumoisin asioinut viranomaismerkeissä kun oli pakko perunkirjoituksen yhteydessä. Muuten en tekisikään ehkä mitään yhteistyötä. Säälin Ruotsia.
Toisaalta, ette tiedä, miten aikanaan nautin sen maan vieraanvaraisuudesta, ja jossakin Tukholman korkeudella mietin kuntosali-, pallonpotkimis- ja nyrkkeilytuokioni jälkeen, että on tämä ihana maa. Sain teininä sieltä helposti ravintolatöitäkin – pätkin kalkkunaleikkeitä. Kuitenkin minulla oli kalpea aavistus asioista jo silloin.
Kuulkaas, arvoisat lukijat, olen tyrmistynyt tästä nykykehityksestä! Ihanko näin menetämme arvopohjamme? Ja lisäksi – onko kansoissa älykkyyseroja, jotka laittavat ne luontaisesti eriarvoiseen asemaan?
Käsittääkseni esimerkiksi Singaporessa, tuossa pienessä, strategisesti tärkeässä kaupunkivaltiossa (sijaintinsa vuoksi, katso karttaa merenkulun osalta!), on ihmisillä noin yleisesti ottaen suurin älykkyysosamäärä koko maailmassa. Ja siellä on tiukka kuri, johon kaikki suostuvat ja vain yksinkertaisesti myös on suostuttava. Toisaalta periaatteella – jos teet niin kuin me haluamme ja edellytämme – niin meidän valtiomme turvaa sinut ja monet jäljelle jääneet oikeutesi.
Meidän maamme suunta taas täällä Suomessa on kääntynyt holtittomaksi. Kansa näkeekin sen seuraukset ihan pian. Vielä lopuksi: arvoisa Suomenmaamme ajautuu tätä nykyä itäsaksalaistyyppiseksi maaksi, jossa jokainen mm. metrokuski taikka maajussi vahtii toinen toistaan ja kärkkäästi ilmiantaa vaikkapa vääristä puheista. Anteeksi tämän hieman kankea kielimuotoilu, mutta emme kai oikeasti halua tätä – emmehän?
