Maailma muuttuu ja nopeasti, sen ovat useimmat huomanneet. Tykönäni olen tulemassa tulokseen, että näin ajallista elämänmenoa katsoen suunta ei näytä nyt kovin hääppöiseltä. Ehkä sellaiset perus- ja ihmisoikeudet, kuten sananvapaus, oikeus vaihtaa vallanpitäjät äänestämällä vapaissa vaaleissa ja jopa lähtökohtainen oikeus henkilökohtaisen onnen etsimiseen (vrt. Yhdysvaltain perustuslaki) ovat katoavaa luonnonvaraa.
Sen verran viittaan tässä apokalypsiin, että se puhuu ajasta, jossa maailma on lopulta totalitaarinen paikka. Kaikkea vahditaan, ei voi myydä eikä ostaa ilman ”systeemin” suostumusta, ja koko orkesteria säestää nk. väärä profeetta, joka on kai yksiääninen, diktatuurihallinnon omistama media. En todellakaan oleta tai väitä, että tämä kaikki olisi käsillä tai tulossa juuri nyt, mutta onpahan joskus vain välähtänyt mielenpohjalla.
Kehitysmaiden tilannetta arvioidessani mietin, että niiden liikaväestön siirtäminen länsimaailmaan ei käytännössä vähennä niiden ongelmia yhtään. Väki ei vähene, sen lisääntyminen enintään pienenee hetkittäin. Ja jos maailmanparantajien (sanoisin: utopistien) suunnitelmat sopeutumisesta ja väestöpyramidien oikaisemisesta täällä eivät menekään nappiin, niin nämä yhteiskunnat voivat romahtaa – vähintäänkin jumittua pahemman kerran.
Uteliaat voivat kuvagooglata haulla ”the most corrupt countries in the world”. Ja kas kun ainoat maat, joihin on tunkua, kuten Suomi, ovat niitä vähiten korruptoituneita. Lähtijöitä taas on enimmäkseen eniten korruptoituneista maista. Mainittakoon, että vahva korruptioaste merkitsee paljon muutakin kuin pientä voitelurahaa virkailijalle, jotta asiat luistaisivat. Niissä maissa on yleensä kaikki muukin enemmän tai vähemmän pielessä elämänlaadun kannalta.
Euroopassa on jo nyt liikehdintää, jossa eräin paikoin kadut pullistelevat väkivaltaisista miekkosista, joita voisi varmaankin luonnehtia ”henkilöiksi, joilla on paljon aikaa”. Tällaiset vapaat kansalaisyhteiskunnat eivät moista kauan kestä. Ikävimmillään nämä muukalaiset tulevat siis syrjäytymään tänne, kotikutoiset anarkistiset tyypit intoutuvat mekkaloimaan mukana, eikä maailmassa mikään muutu ainakaan yhtään tästä sen erinomaisemmaksi.
Tämä oma maammekin on tosiaan luisunut aika outoon tilanteeseen. Ikävä todeta, mutta nuoret, lähinnä ”akateemiset” neitoset ovat alkaneet anarkistijoukkioineen painostaa ja jotenkin oudosti määräillä liki kaikkea, mitä tässä maassa saa sanoa, tehdä ja millä tavalla mitäkin ilmaista. Näissä prinsessoissa voisi tosin olla myös suuri voimavara monen hyvänkin, uuden asian kehittämiseen, mutta tietty raivotarmaisuus ja fanaattisuus on hätkähdyttävää.
On vähintään epäilyttävää, ettei mahdollisista ongelmista ja vaaratekijöistä saa edes vapaasti keskustella. Tai ainakin sitä haluttaneen vahvasti rajoittaa. Yksi älyllisen epärehellisyyden näyteikkuna on monikultturismin toimiminen käytännössä: miten esim. kaikki länsimaisen vapaamielisen seksuaalisuuden vasta aivan lähivuosikymmeninä lanseeratut ilmentymät, joista nyt riemuitaan, ovat sovitettavissa monien kaukomaiden vahvasti säädeltyyn, usein patavanhoilliseen käsitykseen sukupuolirooleista ja seksuaalisuuden rajoittamisesta?
Siinäpä kysymys, jota ei saa kysyä! Ainakaan kelvollista vastausta et tule koskaan saamaan. Monet muutkin lännen vapaamielisyyksistä ja aivan arkisistakin harrasteista ja tyyleistä toimia ovat aivan sopimattomia ja jopa kiellettyjä eri puolilla maailmaa. Siellä ei esim. mennä vapaasti itse valitun deittikumppanin kanssa drinkille jne. Sellaisista asioista, joista lifestyle- ja naistenlehdet ilakoivat ja irvailevat täällä, ei puhuta julkisesti saati tehdä niillä bisnestä.
Kun suvaitsevat ihmisoikeuksien mallikansalaiset sitten haalivat maan täyteen kaukaisten maiden kansalaisia kulttuureineen, tapoineen ja vaatimuksineen, niin ovatko he valmiita asteittain luopumaan näistä kaikista ns. saavutetuista eduista vaikkapa tässä maassa?
Viime kirjoituksessani mainostamani eurooppalainen maahanmuuttokeskustelu saisi alkaa ulottua vihdoin myös Suomeen. Mitkä mm. ovat perusarvot, joista emme ole valmiit luopumaan, meillä yhä on ja haluamme niiden säilyvän? Vai onko kaikki kuitenkin kaupan? En usko olevani ainut, jolla on vakaumukseen, elämänfilosofiaan, autonomiaan (tässä merkitys: itsemääräämisoikeus) ja ihmiskäsitykseen liittyviä arvoja ja normeja, joita en ole halukas vaihtamaan. Ei, vaikka ihmisenä onkin suotavaa itse kunkin kehittyä koko elämänsä.
Ainakin tiedonvälityksen tulisi monipuolistua ja avartua reippaasti. Ja mitä pikemmin, sen parempi! Eikö maasta todellakaan löydy mitään tahoa ja rahoittajaa, joka haluaisi antaa peruskonservatiiviselle uusmedialle vankempaa jalansijaa? Joko luomalla kokonaan uuden alustan tai vahvistamalla näitä jo olemassa olevia. Aikaansa seuraaville tervejärkisille kertoo varmaan paljon, että vanhan, perinteisen median toimittajistosta ei taida löytyä yhtään yksilöä, joka ei olisi tätä tiettyä ”virallista” mieltä EU:n integraatiosta, taakanjaosta jne. Ei ainakaan uskalla sitä tunnustaa. Vilpitön kysymys: näinkö sen todella piti mennä?
Aiheita ja käsiteltäviä asioita riittäisi: jos ja kun tänne otetaan uutta väkeä, niin mistä ja kuinka paljon? Paljonko ylipäänsä on paljon? Onko ajatuksena korvata suomalaisista esimerkiksi 5 % vai 50 %? Mitä rehellisesti ajatellen uskotaan tämän muutoksen aiheuttavan sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä? Millaiseksi yhteiskunta muuttuu ja miksi?
Kysymyksiä tulisi tehdä kaikille tahoille itselleen, ei millekään etukäteen valikoidulle maskotti- tai PR-henkilöjoukolle, jolta tiedetään odottaa ”protokollaan sopivia” vastauksia. Mm. Yle harrastaa tätä alvariinsa. Pidänkin yleläistä uutisointia ajankohtaisohjelmineen nykyään lähes yhtä tyhjän kanssa olevana, niin innokkaasti kuin sitä aiemmin seurasinkin.
Ei siis leikitä toivomuskaivoa kuten nyt tuppaa olemaan esim. kunnissa, jotka näennäisesti hyötyvät maahanmuutosta valtion maksaessa (eli kuitenkin me kaikki) viulut liike-elämän hetkellisesti vilkastuessa, kun nekin rahat voitaisiin osoittaa suoraan oman maan köyhille ja työttömille, vaan realistisia, faktisia dokumentteja pöytään! Jos niitä ei ole eikä tule, niin sitten tuo alumpana viitattu apokalyptinen tulevaisuus saattaa olla tämä meidän omamme. Esittäessään pohjatonta säkkiä muukalaisille ja EU:lle pieni Suomi on kuilun partaalla.
A drop in the ocean
Ps. Konkretiaa ja hyviä malleja voisi ottaa Itävallasta ja Italiasta, jotka ovat ”heränneet”; puolestaan esim. Japani ja Etelä-Korea eivät ole edes lähteneet väestönvaihtoleikkiin.
