Blogit

70 vuotta on kulunut ja Suomi on tullut hulluksi

Sanotaan, että ihmiset muistavat kollektiivisesti noin 70 vuotta jonkun suuren katastrofin kuten esimerkiksi sodan opetukset. Nykyisen Suomen kohdalla tämä viisaus pitää todellakin paikkansa; seitsemänkymmentä vuotta on kulunut viime sodasta ja poliittinen johtomme ja eliittimme, johon valtamediakin ikävä kyllä nykyään kuuluu, on unohtanut kaikki Talvi- ja Jatkosotien katkerat seuraukset ja opetukset Suomelle. Itsenäisyydestä ja puolueettomuudesta on kevyin mielin luovuttu ja unionistit ovat vieneet Suomen vaaralliselle ja vahingolliselle kurssille.

Suomen ulkopolitiikkaa johdetaan ikävä kyllä taas sillä periaatteella, että Venäjän mielipiteistä ei tarvitse välittää ja sitä päinvastoin pitää oikein ärsyttää; sille tarvitsee solmio- ja rintamerkein ynnä muin neulanpistotempuin oikein irvistellä, jotta se ärsyyntyisi. Onhan Suomea johtavien unionistien näytettävä, että viisimiljoonainen ”länteen kuuluva” valtiomme ei naapurin suurvaltaa pelkää eikä kunnioita.

Tästä syystä Venäjän presidenttiäkin kohdellaan EU-Suomen valtamediassa ja poliitikkojen taholta täysin eri kriteerein kuin muiden maiden johtajia. Vladimir Putinin henkilöön menevät loukkaukset ovat arkipäivää ja normaalit käytöstavat ja valtioiden välisiin suhteisiin kuuluva kunnioitus on Suomessa Venäjän kohdalla täysin poissa.

Ei siinä etteikö naapurista saisi ja pitäisi kirjoittaa kriittisesti, mutta kaksoisstandardit, turhat uhot, henkilöihin menevät loukkaukset ja riidan haastamiset pitäisi jättää pois. Ja mikä tärkeintä, jos oman yhteiskuntamme todellisiin ongelmiin ja epäkohtiin paneuduttaisiin toimittajien taholta samalla tarmolla ja innolla kuin he hyörivät Venäjän kimpussa, niin Suomen yhteiskunnallinen tilanne näyttäisi tänä päivänä varmasti paljon paremmalta.

Mutta osaksi eliittiä muuttunut media pysyttelee hiljaa oman yhteiskuntamme perustavanlaatuisista ongelmista ja yrittää ohjata kansan kiukkua ja mielenkiintoa kotimaassa joihinkin melko mitättömiin nyansseihin kuten lautakasoihin, pipoihin yms.

EU:n epädemokraattisuuteen ja korruptioon ei kiinnitetä valtamediassa juuri mitään huomiota; sen sijaan media toistaa EU:n propagandaa kritiikittä. Kriittisyyden sijaan mediamme palvelee ja puolustaa valtarakenteita ja osallistuu siksi mielellään ulkoisten vihollisten luomiseen kansan huomion suuntaamiseksi muualle.

”Voimme tehdä juuri niin kuin haluamme naapurista välittämättä” olisi huono motto jo omakotialueen perheelle, mutta aivan erityisen huono ohjenuora se on epäluuloisen 145 miljoonaisen ydinase- ja sotilasmahdin 5 miljoonaiselle naapurille.

Ja asioita viedään yhä vaan hullumpaan suuntaan, sillä pelkkä Venäjäkään ei omasta erinomaisuudestaan hullaantuneelle EU-Suomelle enää viholliseksi riitä, vaan vihollisia on hankittava lisää – ja ei tietenkään taaskaan sieltä heikoimmasta päästä.

Lisää vihollisia on hankittava vaikka väkisin

Nyt näyttää pahasti siltä, että EU-Suomelle ei riitä viholliseksi edes yksin Venäjä, vaan vihollisia hankitaan lisää. Ja vieläpä millaisia vihollisia; nyt poliitikkojen, eliitin ja valtamedian uusi vihan, mollaamisen ja piikittelyn lempikohde on USA:n uusi presidentti Donald Trump. Eli nyt USA:stakin tehdään jo EU-Suomen parjauksen kohdetta.

Presidentti Trumpia kohdellaan Suomen mediassa kuin kynnysmattoa ja häneen liittyvistä kommenteista, kirjoituksista ja uutisista näkyy liian usein läpi mustamaalaus, kiukku, pettymys sekä demokratian halveksiminen. USA:n vaalitulosta ei haluta kunnioittaa koska sen tulos ei EU:hun kynsin hampain sioutunutta eliittiämme miellyttänyt eikä se palvele eliitin etuja. Usein sekin unohdetaan tai siitä ei ajan hengen mukaan välitetä, että Trumpin presidenttiyttä haukkumalla halveksutaan myös Yhdysvaltain kansaa ja sen tahtoa.

Venäjän mollaamisen vielä jotenkin voi yrittää ymmärtää, koska sillä on valitettavasti Suomessa niin pitkät perinteet, mutta nyt riidan etsiminen on saanut jo kolossaaliset mittasuhteet, kun lehdistöllä ja eliitillämme ei näytä oleva mitään positiivista kirjoitettavaa tai sanottavaa myöskään USA:n Trumpista. Näin toimimalla Suomi ikävä kyllä nurkkaa itse itseään ja kaivaa omaa kuoppaansa.

Ensin EU-Suomi vähät välitti viisaudesta, että jos sinulla on pakko olla vihollisia, niin hanki ne mahdollisimman kaukaa ja ystävät tietysti läheltä. EU-Suomi etsi viholliset läheltä ja ystävät kaukaa, mutta mikä hulluinta, nyt vihollisia halutaan jo sekä läheltä, että kaukaa.

Maailman mahtavat vihollisina

EU-Suomi on siis hankkinut itselleen ”melko” voimakkaita vihollista, eli kaksi maailman ehkä mahtavinta miestä; presidentit Putinin ja Trumpin, joiden kimpussa on kivaa ja muodikasta hääriä.

Ja samaan aikaan kaiken tämän ivan, haukkumisen ja piikittelyn keskellä sitten aiheellisesti pelätään, että USA:n ja Venäjän johtajat voisivat pahassa tapauksessa sopia jotakin meidän asemaamme liittyvää meidän päidemme ylitse.

No eikö ole tyhmemmällekin selvää, että eivät huonot ja tahallaan pilatut suhteet näihin suurvaltajohtajiin ainakaan auta asiaamme tässä suhteessa. Eli omallakin käytöksellä voitaisiin kyllä asioihin vaikuttaa muutenkin kuin vain negatiiviseen suuntaan.

Olisiko aika herätä ja miettiä, että eikö EU:n osana oleminen ja EU:n ”totuus” uusliberaaleine idelogioineen olekaan Suomelle se oikea polku, kun se on johtanut ja johtamassa meitä tilanteeseen, jossa nurkkaamme itse itseämme ja missä maailman vahvimmista valtioista on tulossa vihollisiaamme?

Suomen tervehdyttämistalkoot pitää aloittaa Suomen itsenäisyyden ja puolueettomuuden palauttamisesta ja sen myötä unionistien syrjäyttämisellä päätöksenteosta sekä median palauttamisella järkiinsä.

Ja nämä talkoot kannattaa aloittaa heti ja voimalla, ettei nämä unionistijästipäät palvelijoineen ehdi typerillä toimillaan järjestää Suomen kansalle uutta katastrofaalista opetusta taas seuraavaksi 70 vuodeksi.

Jakoa

Kommentit