Kirjoitin äskettäin lyhyesti hallituksen ja sen ministerien viimeaikaisten toimien haitallisuudesta tavalliselle kansalaiselle ja koko lystin rahoittajalle, veronmaksajalle. En saanut kirjoitukseen mahtumaan kuin pienen pintaraapaisun aiheesta, mutta se riitti kaiken puolestamme tietävälle paremmistolle.
Lehdessä, jossa kirjoitus julkaistiin on oma paikkansa lyhyille tekstiviestikommenteille: Persut vaan haukkuu ei tee mitään, eikö muuta asiaa kuin maahanmuutto (!?), pitäisi keskittyä tärkeämpiin asioihin ja niin edelleen. Lopulta sain pidemmänkin vastineen mielipidepalstalla, tässä minut rinnastettiin itseensä Trumpiin ja olimme kaikkea vastustavia, aina samaa laulua laulavia pahanilmanlintuja. Ja tietenkin populisteja.
Yhdessäkään kommentissa ei sanallakaan kritisoitu tai vastaperusteltu asiasisältöä. Mikäli kirjoitus oli virheellinen luulisi sen rikkirepimisen olevan suorastaan helppoa. Ovathan kommentoijat kuitenkin agendamedian uskovaisia ja aatteiltaan puhtaita.
Näinhän se on mennyt koko ajan. Kun vuosikaudet varoitimme maahanmuuton haittallisuudesta yhteiskuntarauhalle ja taloudelle, olimme rasistisia impivaaralaisia. Kun vastustimme Kreikan ja muiden taloutensa pilanneiden EU-maiden tukemisesta, meille kerrottiin miten se on välttämätöntä ja suorastaan tienaamme tällä! Leimakirvestä toisensa perään, ei kuitenkaan vasta-argumentteja. Tärkeämpää tuntuu olevan puhuja kuin puhe.
Aika on osoittanut jokaisen huolen tarpeelliseksi ja tilannearvion oikeaksi.
Kun hallitusta kritisoi normaaliaikana on populisti. Kun hallitusta kritisoi sen epäpätevyydestä näin kriisin aikana on häirikkö, joka pilaa yhteisen taistelun. Varoittaja ja viestintuoja ammutaan eikä häntä kuunnella. Sadussa poika huusi sutta ja kylä ryntäsi avuksi. Sutta ei koskaan tullut, joten kyläläiset lakkasivat tulemasta katsomaan. Kun susi sitten oikeasti pojan kimppuun kävi, ei pelastajia näkynyt ja huonosti kävi. Susi söi pojan.
Jokainen tapahtuma, mistä olemme varoittaneet on toteutunut. Jokainen susi on tullut. Toisin kuin sadussa ei kukaan ole meitä uskonut. Jatketaan silti väärän politiikan ja suomalaisen elämäntavan tuhoavan maailmanhalaajahallituksen kritisointia. Kun jaksamme huutaa yhdessä ja riittävän moni tulee meitä tukemaan, voimme vieläkin kelkan kääntää parempaan. Eikä hukka meitä peri.
