Koronaviruksen leviämisen ehkäisyssä on saavuttu vaiheeseen, jossa sen aiheuttamia rajoituksia normaalielämään aletaan ympäri maailman höllentämään. Kouluja avataan lähiopetukselle, lentoliikenne on käynnistymässä rajoitetusti ja ravintolat saavat avata ovensa 1.6.2020 alkaen. Kuluttaja saattaa viimeksi mainitusta ensin innostua; viimein pääsee ihan oikeilla ruokailuvälineillä pöydän ääreen lounaalle tai viettämään iltaa hyvässä seurassa ystävien kanssa iltaravintolaan tai baariin.
Miten mahtaa olla ravintolayrittäjän näkövinkkelistä? Nyt moni ruokapaikka on pysynyt pystyssä ulosmyynnin, lomautusten, kesälomien aikaistamisen ja yhteiskunnan tukien avulla. Kun aikaraja ravintoloiden avaamiselle täyttyy, myös tukien maksaminen samassa laajuudessa loppuu: jos et avaa olet omillasi tai ainakin tukea tullaan leikkaamaan rajusti. Ensi viikolla on ilmeisesti tulossa ohjeistusta siitä, millä ehdoin ja muun muassa miten myöhään ravintolat saavat olla auki. Liikaa aikaa yrittäjälle ei todellakaan jätetä varautua.
Paikallisesti meillä on 10- ja 2-tien risteyksessä kaksikin isoa liikenneasemaa, joiden ruokamyynnin korona on lähes lopettanut. Nyt pitäisi alkaa taas tarjoamaan aamiaiset, lounaat ja ruoka-annokset, mutta esimerkiksi laivaliikenteen tilausajobussit eivät tuo asiakkaita, eikä ole mitään varmuutta tulevatko paikallisetkaan asiakkaat samassa laajuudessa ruokailemaan.
Oli ruokailijoita vähän tai paljon, on henkilökuntaa kuitenkin oltava lähes sama määrä ja ruokahävikki on melkoinen, kun ihmisiä ei tulekaan. Iltaravintoloissa tilanne ei ole tippaakaan parempi, nyt muun ohessa kaavaillaan sulkemisaikaa klo 21. Ilmeisesti joku viisas lainsäätäjä tietää koronan tarttuvan vasta sen jälkeen. Miksei 22 tai 23? Muutenkin, mikäli keskinäistä kanssakäymistä tai asiakasmäärää rajoitetaan, koko ajatus ravintolaan menosta katoaa. Miksi mennä oluttuopille kaverin kanssa karsinaan, jos sen voi tehdä yhtä hyvin kotonakin. Jonottavatko asiakkaat terassille pääsyä puoli tuntia odottaen, että kaksi lähtee ja kaksi pääsee sisään?
Samantapaisesta asiasta on kyse, kun kotimaista suojavarustetuotantoa ei ole vieläkään saatu käyntiin. Moni yrittäjä on luopunut tällaisista hankkeista jatkuvan lupaviidakossa vaeltamisen uuvuttamana. Onneksi täällä Forssassa useampikin yrittäjä on saanut tuotantoa käyntiin ja pidettyä näin ihmiset töissä, jopa laajentamaan tuotantoaan.
Poikkeusaikana tulisi asioita saada päätettyä nopeasti ja selkeällä ohjeistuksella. Näin ei kuitenkaan ole. Katse tässäkin kääntyy valtion ylimpään johtoon, joka taitamattomuuttaan tai EU-herrojen pelossa noudattaa pilkulleen kaikkia virkakoneiston luomia esteitä järkevälle yritystoiminnalle.
On sanottu, että ydinsodasta selviävät vain torakat ja verot. Koronan edessä kaatuvat ihmiset ja yritykset. Byrokratiaa ei saa hengiltä edes tämä viheliäinen virus.