Blogit

Helsingin Sanomien todellinen valopilkku loistaa kirkkaana

Fil. maist., vapaa toimittaja ja mm. Ylellä nähty Pekka Vahvanen on laatinut Helsingin Sanomiin kirjoituksen (20.9.), jota haluan tässä nyt – lähteen tietysti mainiten – sekä lainailla että kehua.

Samoin siinä ohella onnittelen epäortodoksisesti Hesaria, joka on julkaissut tällaisen pohdiskelevan tilityksen VALKOISELTA, SKANDINAAVISELTA MIEHELTÄ, ja jossa kirjoituksessa on nykyisen BLM-hyökkäilyn vastaista argumentaatiota, historiallisia tosiasioita sekä vain inhimillistä oman ihmisyytensä toteamista: tällaiseksi luonto ja vanhempieni geenit minut muotoilivat. Minkä sille voin ja miksi pitäisikään.

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006640317.html

Jos muuten joku ystäväiseni löytää Ouija-laudan, (lausutaan kutakuinkin härmän-englanniksi (”uitsii”) niin tämä laite toimii siihen uskoville. Kyseinen kokemus on yksi rajapyykki, miksi minusta tuli minä ja tällaisiin asioihin uskova. Neuvoni: heittäkää helkuttiin koko lauta!

Mutta mennäänpä Pekan vuodatukseen: (käytän tässä ahkerasti Pekka-nimeä, sillä hän on koko artikkelini päähenkilö). Hesarin Pekka-kirjoittaja siis lähtee liikkeelle näin:

Syyllisyyteni ja etuoikeuteni

Alistusrakenteita löytyy aina sieltä, missä toinen on vahvempi toista. Osa etuoikeuksistamme on sellaisia, joista voimme olla ylpeitä.”

Totta. Ihmiskunta on aina toiminut tällä tavalla.

Pekka jatkaa:

”VALKOINEN syyllisyys on ollut läsnä viime aikoina. Minusta tuntuu siltä, että mitättömän pigmenttini takia omatuntoni pitäisi huutaa. Olen ilmeisen syyllinen siihen, että belgialainen siirtomaaisäntä sikaili 1800-luvulla. Minun piikkiini menee etelävaltion plantaasipiiskurin pahat teot. Valkoinen mies kantaa historian taakkaa.”

Kyllä, Pekka, omakin pigmenttini on mielestäni varsin mitätön. Joku tieteilijä on väittänyt, että täällä Pohjois-Euroopassa valkoinen rotu syntyi, koska valon vähyyden vuoksi kaikki pigmentti, siis ihon väri (mukaan lukien silmät ja hiukset) piti saada D-vitamiinin käyttöön. Tätä vitamiinia puolestaan tarvittiin ja tarvitaan luuston ja moninaisten elimistön toimintojen tarpeisiin.

Pekka:  ”Orjuuden ajan syntejä on viime aikoina perattu syystä. Patsaita on kaatunut ja tanner on tömissyt. Menneisyyden pahoista teoista koituva itseruoskinta on kuitenkin kadottanut kohtuuden ja suhteellisuudentajun. Historia on nimittäin joka ilmansuunnassa rumaa luettavaa. Alistusrakenteita löytyy aina sieltä, missä toinen on vahvempi toista.”

Onneksi en ole ollut tästä eri mieltä.

Pekka kirjoittaa: ISLAMIN uskon synnyn jälkeen arabit löivät eurooppalaiset ja persialaiset sotakentillä. Seuraavien vuosisatojen ajan he toimivat johtotähtinä tieteessä ja teknologiassa, mutta myös muiden kansojen alistamisessa ja orjuuttamisessa. Jo ennen Atlantin yli kulkevaa orjakauppaa arabit olivat orjuuttaneet afrikkalaisia ja vähän eurooppalaisiakin lähes vuosituhannen ajan.

Eli oikeastaan me eurooppalaiset emme ole edes olleet niitä pääorjuuttajia.

”Kaikkiaan arabit ottivat orjia suunnilleen saman verran kuin eurooppalaiset veivät kahlehdittuja Etelä- Väli- ja Pohjois-Amerikkaan – jonkin verran yli 10 miljoonaa. Yhdysvaltoihin kaupattiin orjista yhteensä noin puoli miljoonaa. Suuri osa Amerikoihin seilaavista orjalaivoista päätyi Karibialle ja Brasiliaan. Niiden sokeripelloilla olosuhteet olivat usein vielä brutaalimmat kuin pohjoisen puuvillapelloilla.”

Pekka toteaa tilanteen, joka kaikkien pitäisi tiedostaa, eli siis orjuus on kukoistanut kyseenalaisella tavalla pitkin maailmaa – ja varsinainen niin kutsuttu n**keriorjuus Pohjois-Amerikassa on ollut tästä kaikesta kauheudesta melko lailla vain murto-osa.

Kirjoittajamme kertoo: ”Historioitsija Paul Lovejoy kirjoittaa, että siinä missä Amerikkaan suuntautuvassa orjakaupassa kysytyimpiä olivat voimakkaat miehet, arabimaissa kallista kauppatavaraa olivat kauniit naiset, jotka joutuivat usein jalkavaimoiksi.”

Niin, kukapa teitä ihanaisia länsinaisia ei olisi halunnut Lähi-itään.

Pekka selittää lisäksi, että ”Laillinen orjuus jatkui osassa arabimaailmaa kuitenkin paljon pitempään kuin lännessä. Luoteis-Afrikan Mauritaniassa toisen ihmisen omistamisesta ei rangaistu vielä 2000-luvulle siirryttäessäkään.”

Karmivaa tässä sopassa on, että ”Afrikkalaisten ja aasialaisten siirtotyöläisten epäinhimillinen kohtelu jatkuu Lähi-idässä yhä – Qatarin jalkapallostadionien rakennustyömaat ovat vain yksi esimerkki tästä.”

Pekka pohtii ansiokkaasti: ”VALKOISEN syyllisyyden lisäksi nyt puhutaan valkoisen miehen etuoikeuksia. Yhdysvalloissa on viime vuosikymmeninä yritetty tehdä korjausliikettä syrjivästä historiasta suosimalla mustia esimerkiksi korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa.”

Hän selittää parhaansa mukaan, että ns. positiivista syrjintää on käytössä Suomen hallitusta myöten, koska kaikenlaisia ihmisiä nyt vain kerta kaikkiaan täytyy saada kaikenlaisiin opintopaikkoihin, toimiin ja virkoihin. Niin sen itse käsitän tämän artikkelin perusteella.

Yhdyn vilpittömästi tähän, mitä Pekka toteaa, että ”Tämä käänteinen syrjintä johtaa helposti siihen, ettei ihmisiä vieläkään arvioida yksilöinä vaan ihmisryhmänsä edustajina.”

Erilaiset etniset ryhmät pitää siis jotenkin pisteyttää siten, että kaikista niistä olisi lukumääräänsä sopiva edustus esim. yliopistoissa kaikilla tieteen aloilla sekä sitä myöten myös ammateissa.

Milloin etusijalla olivat valkoiset, milloin aasialaiset – keitään heistä ei saisi olla ”liian paljon.”

Nykyään liialti kaikessa on termi ”rasismi”, mitä se ikinä loppujen lopuksi tarkoittaneekaan.

Käsittääkseni Pekka pyrkii kuitenkin toteamaan, että vaikka rasismia on, ja se on kuulemma universaalia, niin ”länsimaiset katumusharjoitukset ovat olleet ylivoimaisia intensiivisyydessään.” Tämä miekkonen kaiketi pohtii, että emmekö sitten saa luoda ns. parempaa maailmaa. Siis ilmeisesti me, jotka osaamme? Onko se jokin vika meissä?

Pekka kehtaa mainita muun muassa, että ”Muilta on aina mahdollista oppia, mutta lännellä ei näytä olevan erityistä opittavaa afrikkalaisten yhteiskuntien suhtautumisesta sukupuolivähemmistöihin tai islamilaisen maailman suhtautumisesta naisiin. Kiinalaisella yhteiskunnalla tuskin on meille annettavaa demokratiassa tai vähemmistöjen kohtelussa.”

Kysyisin kohteliaasti, että mikä Pelle Peloton täytyy olla tunnustaakseen ja käsittääkseen tämän?! Olemme me jotakin täällä Euroopassa jo ymmärtäneet; olemme luonnonoloissamme joutuneet keksimään maatalouden, vaihdantatalouden ja paljon muuta, kun esim. Afrikassa on eletty vailla kirjoitettua kieltä keräily- ja poimintataloudessa. Niillä eväillä siellä on pärjätty.

Pekka päättää valtamediassa melko rohkean kirjoituksensa näin, että ”yhdellä tavalla ajateltuna olen siis etuoikeutettu. Liberaali, demokraattinen valtio mahdollistaa vapauden, oikeudenmukaisuuden ja hyvinvoinnin paremmin kuin muut poliittiset järjestelmät. Siksi myös monet ihmiset muista kulttuureista haluavat muuttaa länteen. Siis tulla etuoikeutetuiksi.”

Kylläpä näin, Pekka hyvä, mutta jonkin tietyn suunnan poliitikot näkevät asian siten, että kehitysmaiden vahvimmat, siis nuoret miehet, ottavat suunnan kohti länsimaailmaa paremman elämän toivossa; maihin, jossa on hyvä yhteiskunnallinen huolenpito ja sosiaaliturva. Onko meillä siihen varaa ja mihin tämä kehitys päätyy, sitä kannattaisi miettiä.

  • 32
    Shares

Tietoa julkaisijasta

A drop in the ocean

A drop in the ocean

Olen aika paljon somemaailmassa kokenut keski-ikäinen mieshenkilö, joka kävi näitä tämäntyyppisiä vaihtoehtomediahakuisia nettikeskusteluja jo ennen kuin koko ilmiö oli edes kovin tunnettu. Yleissivistystä on kohtuullisesti ja koulutuspohjaa opistosta yliopistoon.

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa

Advertisement