Blogit

Hiilidioksiditeoriasta ja ympäristönsuojelun prioriteeteista

Kuva Nick Youngson / CC BY-SA 3.0

Ihmisen ilmakehään päästämän hiilidioksidin määrään perustuvaan kasvihuoneilmiöteoriaan keskittyminen ja sen pariin syntynyt dogmaattinen ajattelu ovat luoneet vaarallisen tilanteen, jossa ylivoimaisesti suurin huomio ja suurin osa ympäristönsuojeluun käytettävistä resursseista suunnataan tämän edelleen epävarman teorian ympärille.

Ongelma ja riskit piilevät siinä, että samaan aikaan täysin varmasti ja yksimielisesti ihmiskunnan aiheuttamiksi ongelmiksi tiedetyt vakavat ja akuutit ympäristöongelmat jäävät sen takia aivan liian vähälle huomiolle.

Ihmisen osuus ilmaston muuttumisessa

Ihmisellä on osuutensa ilmaston muuttumisessa niin kuin kaikella muullakin luonnossa, eritoten aurinkoa ja sen aktiivisuustasoja unohtamatta. Täysin varmasti emme tiedä onko juuri ihmiskunnan hiilidioksidipäästöt syynä tai osasyynä ilmaston lämpenemiseen ja jos ovat, niin kuinka suurelta osin. Hämärän peitossa on myös se, että miten maapallon ilmasto lisääntyneeseen hiilidioksidiin lopulta reagoi.

Sen sijaan varmaa on, että maapallon ilmasto ei ole koskaan ollut vakaa ja muuttumaton ja sen seurauksena luonto on – ja on aina ollut ja tulee olemaan – jatkuvassa muutostilassa, jossa toiset lajit hyötyvät ja toiset kärsivät.

Muutosten seuraaminen ja seuraukset voivat monesta tuntua raskailta, koska nykyihmisellä on välineet ja kyky seurata esim. jääkarhujen vaikeuksia ilmastonmuutoksen kourissa toisin kuin entisaikojen ihmisillä.

Mutta on hyväksyttävä, että nämä muutokset kuuluvat luonnon kiertokulkuun, jonka edessä me olemme lopulta voimattomia.

Ilmasto on edelleen täynnä arvoituksia

Vaikka me tiedämme ja ymmärrämme ilmastosta paljon, niin vieläkin suurempi merkitys on sillä, mitä me emme siitä edelleenkään tiedä emmekä ymmärrä.

Maapallon ilmastoa säätelevät mekanismit ja ketjureaktiot ovat äärettömän monimutkaisia ja moninaisia sekä monilta osin vielä tuntemattomia.

On tosiasia, että lämpimämmät ja kylmemmät kaudet ovat jatkuvasti vuorotelleet maapallon historian aikana ja näin on tapahtunut myös ennen teollista aikaa; siis paljon ennen kuin ihminen päästi ilmakehään suurempia määriä hiilidioksidia.

Emme myöskään varmasti tiedä mitkä tekijät laukaisevat muutoksen maapallon ilmastossa kylmempään tai kuumempaan. Samoin emme tiedä kaikkia syitä mitkä johtavat siihen, että lämpeneminen tai kylmeneminen voi olla paikallisesti, esim. arktisella alueella, voimakkaampaa kuin muualla.

Jäitä hattuun hiilidioksidihysteriassa

On hyvä myös muistuttaa kaiken hiilidioksidihysterian keskellä, että hiilidioksidi ei ole myrkky taikka saaste, vaan hiilidioksidin lisääntynyt pitoisuus ilmakehässä lisää maailman vihreyttä, koska kasvit yhteyttäessään ”hengittävät” hiilidioksidia. Tämä vaikuttaa positiivisesti mm. maatalouden satoihin ja metsien kasvuun.

Hiilidioksidihysteria on jo aiheuttanut monia anteeksiantamattomia typeryyksiä, joista yksi suurimpia on se, että valtavia sademetsäekosysteemeitä on tuhottu palmuöljyplantaaseiksi ”ekoystävällisten biopolttoaineiden” takia.

Ilmastonmuutoksen hillitsemisyrityksiä on perusteltu mm. sukupuuttoaaltojen torjumisella, joita ilmastomuutos ehkä voisi aiheuttaa, vaikka maapallolla on parhaillaan meneillään oleva joukkosukupuutto ihmisen muiden toimien takia. Tähän meneillään olevaan sukupuuttoaaltoon valtioiden ja ihmisten pitäisi kaiken järjen mukaan tarttua vähintäänkin samalla tarmolla kuin hiilijalanjälkeen ja sen mahdollisiin seurauksiin.

Eliöt ovat kuitenkin sopeutuneet ennenkin nopeasti muuttuneeseen ilmastoon. Sillä nopeakin ilmastonmuutos mitataan vuosikymmenissä, eli se on kuitenkin hidas muutos verrattuna siihen, että elinympäristö saastutetaan, hakataan tai poltetaan silmänräpäyksessä.

Ei pidä laittaa kaikkia munia yhteen koriin

On yksimielisesti hyväksytty tosiasia, että ihmiskunnan toiminta vaikuttaa rajusti maapallon ekosysteemeihin ja luonnon kestokyky on monin paikoin jo ylitetty.

Siksi hätiköidysti tehdyt väärät ratkaisut ympäristönsuojelussa ja lähes kaikkien munien laittaminen tähän yhteen epävarmaan ”hiilidioksiditeoria- koriin” on hyvin riskialtista ja lyhytnäköistä.

Sen sijaan meidän olisi entistä enemmän keskityttävä ympäristönsuojelussa sataprosenttisen varmasti ihmisen aiheuttamiksi tiedettyihin ja kiireellistä toimintaa vaativien akuuttien uhkien torjuntaan, joista saisimme välittömiä ja välttämättömiä tuloksia.

Akuutit ongelmat

Tällaisia nopeaa toimintaa ja pikaisia ratkaisuja vaativia ongelmia ovat mm. sademetsien kaataminen, jokien, merien, järvien, maaperän ja ilman saastuttaminen, salametsästys ja rehottava uhanalaisten eläinten ja kasvien salakauppa, massiivisen karjatalouden aiheuttamat ympäristöongelmat, kemikaalien liikakäyttö, liikakalastus, merten täyttyminen muovista ja lajien sukupuutot.

Suurin poliittinen paine, huomio ja resurssit olisikin viipymättä ohjattava kansainvälisessä luonnonsuojelutyössä näiden kiireellistä toimintaa vaativien ongelmien ratkaisuun.

Tulokset mitattavissa

Näitä täysin varmasti ihmisen tuottamia ympäristöongelmia torjuessamme ponnistelujemme tulokset ovat helposti todettavissa sekä mitattavissa ja voimme heti nähdä muutoksen parempaan.

Toisin on liiallisuuksiin mennessä hiilidioksidihysteriassa, jossa suunnaton määrä resursseja – ja nämä resurssit ovat tietysti muualta pois -saattaa mennä hukkaan, koska toimenpiteiden tulosten mittaaminen on mahdotonta.

Ilmastoa säätelevien tekijöiden monimutkaisuuden takia emme pitkällä aikajänteellä todella tiedä mikä lopulta vaikuttaa mihinkin ja miten ja kuinka paljon.

Mutta kiinnittämällä huomiomme ja lisäämällä resursseja mainitsemiini varmasti ihmisen aiheuttamien ympäristöongelmien korjaamiseen, kannamme samalla myös vastuumme säilyttää kaunis, lajirikas ja elinkelpoinen maapallo tuleville sukupolville.

On myös muistettava, että vahvistamme maapallon kykyä säädellä omaa ilmastoaan, kun ylläpidämme ekosysteemien monimuotoisuutta ja elinvoimaisuutta.

Suomen roolista

Ongelmia siis pitäisi ratkoa paljon suuremmalla tarmolla myös toisesta päästä, koska sillä olisi joka tapauksessa valtavasti hyödyllisiä ”sivuvaikutuksia” planeettamme tilaan.

Suomen tulisikin rohkeasti ottaa tässä asiassa näkyvä, muista erottuva ja aktiivinen rooli kansainvälisessä toiminnassaan.

Tämä jo senkin takia, että olemme Suomessa jo tehneet tuntuvia ja tehokkaita hiilidioksipäästöleikkauksia ja voisimme siten hyvällä omatunnolla muistuttaa muuta maailmaa myös näistä akuuteista ympäristöuhista, jotka ovat jääneet hiilidioksiditeorian jalkoihin.

Niko Aleksanteri Kauko
Perussuomalaiset

Shares

Tietoa julkaisijasta

Niko Aleksanteri Kauko

Niko Aleksanteri Kauko

Itsenäisyysmies ja vankkumaton suomalaisen kansanvallan puolustaja.

Todella kansallismielisen politiikan tekemiseksi tarvitsemme itsenäisen kansallisvaltion, sillä vain kansallisvaltiolla on käytettävissään ne välineet, joilla kansallismielistä politiikkaa voidaan toteuttaa.

Kansalaisen verkkokauppa