Blogit

Muutun, mutta en muutu – semminkään muuta mieltäni

Kuva Pixabay.

Olen ensinnäkin samaa mieltä yleisökunnan kanssa: tuo ”semminkin” on omastakin mielestäni yhtä typerä kuin teistä. En kunnolla itsekään tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta se siitä.

Ja kuten kenties joku ystävällinen ja säälistä näitä kirjallisia tekeleitäni lukeva – ja joku ehkä ihan tosissaankin tietoa hankkien ja jopa viihtyen asiaan perehtyvä – on havainnut, niin olen pyrkinyt omalta vajavaiselta osaltani valottamaan nyky-yhteiskuntaamme haastavia piirteitä.

Niitä ovat mm. uus-Eurooppamme asettamat haasteet, lisääntyvä kansalaisten kontrollointihalu (vihapuheet ym.) sekä holtiton maahantulijoiden sisälle päästäminen sekä muu ”epäturismiluonteinen” valtiollisten rajojen yli lompsiminen.

Itse tunnustan jo tässä suosiolla, että EN OLE mikään etnonationalisti; ei sillä ole väliä MINULLE, minkä värinen tai mallinen joku ihmisolento on, vaan sillä jo paljonkin, mitkä arvot tämä muukalainen jakaa kanssani ja miten hän käyttäytyy.  Valitan, näin ajattelen ja tähän kantaani jään. Tuokin joku naapurimarketin ilmeisesti japanilainen kassaneito ei voisi vähempää haitata. Hän tekee työtä, maksaa veroja, on harmiton – niin, mitä sitten…

SDP:läinen Jutta Urpilainen sanoi aikoinaan kymmenkunta vuotta sitten, että ”maassa maan tavalla”, mutta tämän sananparren löysin alun perin, uskokaa tai älkää, Aku Ankka –lehdestä vuodelta 1968 (ns. näköispainos), jossa Mikki ja Hessu matkustivat johonkin Lähi-idän kaukaiseen maahan. Muistaakseni Hessu Hopo silloin tokaisi tämän lausuman, tai ainakin se hänen puhekuplaansa laitettiin.

Itse näen arkisesti näin, että jos alkaisin asua haittamaahanmuuton liiaksi rikastamalla alueella, niin vaihtaisin maisemaa. Ensin maan sisällä, ja ellei se tyydytä, niin sitten toiseen valtioon, joka olisi rauhallisempi ja vastaisi mieluummin makumieltymyksiäni asuinympäristön ynnä kanssa-asujien suhteen.

Muuten aika monelta osin joudun, kuulkaa ystävät, lukijat hyvät, olemaan kohtalainen suvakkikin. Joudun tulemaan monien eri ihmisten kanssa toimeen ja haluankin niin toki toimia. Vaaleissa annan ääneni kyllä sille ainoalle nykyvaltapoliitiikasta selkeästi poikkeavalle puolueelle. Puoluepolitiikkaan en ole tällä haavaa lähdössä, vaikka on pyydetty sekä persuihin että kristillisiin.

Jaa, ettäkö miksi en? Se vaatisi taasen ihan oman koko bloginsa, jota en ala laatia. Sitä paitsi luulen, että vaikutusmahdollisuuteni olisivat sangen vaatimattomat tällä ulkonäöllä sekä suullisella että kirjallisella ilmaisukyvyllä. Ja melko harva teistä antaisi minulle äänensä!

Toisaalta olen perinteisen oikeiston kanssa eri mieltäkin tietyistä kysymyksistä. Minusta rikkaat joutavat maksamaan enemmän veroja – sekä mahtiperinnöistään, varallisuudestaan että huipputuloistaan. Heillä on jo tarpeeksi ”hynää”. Mutta kenelle ja miten tämä ”jakovara” jaetaan, on sitten toinen asia. Kuitenkin sosiaalipoliittisesti olen enemmän vasemmistolaissuuntautunut kuin ”kova ja kylmä”, se perinteinen oikeistolainen.

Minusta meiltä palkansaajilta saa ottaa veroja tasataksemme elintasokuilua. Olen itse ollut tässä sekä saajana että maksajana, joten ymmärrän molemmat puolet suht koht mallikkaasti.

Luin juuri jostakin Kaukoidän maasta, taisi olla Filippiinit, missä naisen äiti sairastui vakavasti munuaissairauteen. Täällä tällaiset vaivat pääosin hoidetaan verovaroilla, muttei siellä. Nainen käytti ensin kaikki omat varansa äitinsä pelastamiseen kalliissa erikoissairaalahoidossa, sitten vielä kerjäsi ja aneli kaikilta sukulaisiltaan ja tuttaviltaan kaiken liikenevän pelastaakseen rakkaansa.

Mutta ei sittenkään auttanut, ei. Fyrkat loppuivat. Rakas äippä meni mustiin multiin. Munuaisiksi nimitetyt elimistön nestesuodattimet vain pettivät.

En kannata esim. tällaista yhteiskuntamallia. Me kaikki vanhenemme, sairastumme, koemme kipua. Alkeellinen kristillisyytenikin kehottaa muistamaan tämän. Tosin liikuntakyvytön, monisairas, pitäisi voida päästää tuskistaan. Olen kuullut rollaattorinsa perässä raahautuvilta ikäihmisiltä, että miksi ihmisen ylipäätään pitää elää näin kauan. Lääketiede pitää heitä ikään kuin keinotekoisesti pitkäikäisinä. En itsekään halua ensisijaisesti vuosia elämään vaan elämää vuosiin. Miettikää tätä, ihan te jokainen.

Toinen asia sitten on, millaiseksi me tämän maamme annamme kehittyä. Olen kirjoittanut jo länsinaapuristamme, olen asunut siellä useaan otteeseen, minulla on sukulaisia siellä, sen nykyiseen ja tästä eteenpäin näyttävään sekamelskatulevaisuuteen en halua Suomeamme vietävän.

Näin se nyt kuitenkin menee, mutta tässä vihervasemmistohallituksessa on hyvätkin puolensa – se mm. hajottaa tuon raivostuttavan työttömiä kyykyttävän aktiivimallin. Jopa laitoin vasemmistoministerille kehuja tästä aikomuksesta ja sain peräti vastauksen – sitä arvostin.

Tietoa julkaisijasta

A drop in the ocean

A drop in the ocean

Olen aika paljon somemaailmassa kokenut keski-ikäinen mieshenkilö, joka kävi näitä tämäntyyppisiä vaihtoehtomediahakuisia nettikeskusteluja jo ennen kuin koko ilmiö oli edes kovin tunnettu. Yleissivistystä on kohtuullisesti ja koulutuspohjaa opistosta yliopistoon.

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa