Blogit

Nimityksiä

Tässä eilettäin nautin kaupunkimaisen ympäristön ristiin rastiin ajelemisesta polkupyörällä noin neljä tuntia, ja ehkäpä matkaakin tuli noin 40-50 kilometriä.

Kunto kesti vielä vanhahkolla sedälläkin, mutta näin se meni, ja mitä siitä sekä sen kuin.

Olen aika ällistynyt siitä, että ihanko totta tämä pähkähullu intersektionaalinen irviraivofeminismi alkaa hallita meidän kaikkien edes suht koht normaalien ihmisten elämää?

Astrid Lindgren on kirjoitellut aikoinaan Peppi Pitkätossuja. Muiden riemastuttavien sattumusten ohella Pepin isukki oli kai sitten jossain vaiheessa joku n-kuningas, ja tämä äärimmäisen hauska ja lahjakas kirjailijarouva on joutunut banni-listalle, siis sensuroiduksi.

Sanokaa joku teistä, te täyspäiset, etteihän tämä voi olla totta.

Samalla mietin esimerkiksi huimia Barksin Aku Ankka –sarjakuvia, riemastuttavia Lucky Luke –parodioita intiaaneineen sekä vaikkapa Asterixia erinäisine tapaamineen kansanheimoineen eri puolilla maata ja maailmaa. Entä mystis-kiehtova Hergé Tintteineen ynnä monet muut? Vastaavia riittää vaikka kuinka paljon. Siis ihan oikeasti – pysäyttäkää tämä järjettömyys!

Luvalla sanoen, on aika ovelaa, että jos jokin aiemmin mestariteoksena pidetty teos onkin yhtäkkiä muka kielletty, kuten iki-ihanaksi aina sanottu Tuulen viemää –elokuva, niin valtamedian toimittelijat ja –toimittelijattaret henkäilevät vähän aikaa asiaa, mutta suoristavat sitten rivinsä ja asettuvat pikapikaa kiltisti ruotuun hyväksymään asian.

Lisäksi en sekä käsitä enkä hyväksy ollenkaan tällaista. Miksi suvakkiarmeija alkoi nimillä väännellä? Tietenkin pitäisi olla Eskimo-jäätelöä, Geisha-patukkaa ja vastaavia, ja entä Finlandia-vodka? Eikö siinä vasta panna suomalaiskansallisuutta halvalla? Ja tietyt inkkarit, (apassi-intiaanit), suorastaan haluavat, että tulivoimaiset Apache-helikopterit, nuo yhdet maailman pelottavimmista sota-aseista, on nimetty uljaasti heidän nimiinsä.

Nyt erittäin viehkeän näytelmän tulee meille tarjoamaan tilanne, jossa käytökseltään demokraattien räyhäkkään kamala Kamala Harris sekä pappa-Biden alkavat painaa päälle vaalivoittoa (toivottavasti turhaan) kytäten. Sallikaa mun nauraa, jos vaan naurattais…

Nolottaa jo etukäteen. Kamala saa olla hyväkin rouva ja Joe ihan mukava setä, mutta ainakin tyyleilleen ja asioilleen saanee vitsailla. Ja kuulkaa: on tässä meidänkin valtamediallamme puhtopesua, että saadaan tämä kaksikko vaikuttamaan uskottavalta ja vakavasti otettavalta.

Se, joka kaiken kaikkiaan lopettaa tämän hölmöilyn ja palauttaa länsimaailman raiteilleen, ansaitsee patsaan. Todellisen mahtipatsaan, joka on rakennettu umpikromititaanivanadiiniteräksestä ja jota ei saa hajalle millään atomipommia vähäisemmällä räjähteellä. Muutoin katsotaan, kauanko tämä kahjous kestää. Herättäkää te fiksut tyypit meidät muut, lähellekään kohtuunormaalit ihmiset tästä pahasta unesta – pian.

Tietoa julkaisijasta

A drop in the ocean

Olen aika paljon somemaailmassa kokenut keski-ikäinen mieshenkilö, joka kävi näitä tämäntyyppisiä vaihtoehtomediahakuisia nettikeskusteluja jo ennen kuin koko ilmiö oli edes kovin tunnettu. Yleissivistystä on kohtuullisesti ja koulutuspohjaa opistosta yliopistoon.