Blogit

Noitavainojen aika palannut?

Kuva Pixabay.

Aikoinaan mm. Ruotsissa ihmisiä vainottiin aivan keksaistuiden syiden perusteella; syyksi naiselle noidaksi polttoroviolle tai jalkapuuhun joutumiseen saattoi olla punainen tukka ja vihreät silmät tai jotain muuta yhtä älytöntä. Satuilua harrastavat lapsosetkin kelpasivat ilmiantajiksi.

Nykyajassamme on alkanut ilmetä samanlaatuisia piirteitä. Pää putoaa herkästi. Jopa työoikeuden professori Seppo Koskinen on ilmaissut lievähkön ihmetyksensä siitä, että kuinka nopeasti ja ehkäpä köykäisesti työsuhde päätetään. Yksi pieni väärä sana tai harkitsematon lausunto riittää. Joo, kyllä, olen vilpittömästi sitä mieltä, että aikamme on monella tavalla sairas.

Mistä löytyisi hyviä ihmistyyppejä puolustamaan tervettä ajattelua ja ihmisyyttä? Kyllä heitä on, varmaan ihan enemmistönäkin vielä koko kansasta, mutta muut tuulet puhaltavat vastustamattomasti. Demonisointitarveideologia etsii uutta saalista ja roskalehdistö ja mukasivistyneistö saa lisää ainesta purukalustolleen. Sanon suoraan: oikeasti tällä kaikella peitellään kahta asiaa. A.) Omat ihmisyyden, järjen ja kaiken kohtuullisuuden perusarvot ovat hämärtyneet, ja B.) ollaan hämmennyksissä ja koetetaan peittää sitä, että ns. uuskulttuurisuus on tulossa maahamme ja koko Eurooppaan ja valtaamassa mielettömyydellään ja keskiaikaisuudellaan kaikki kolkat – niin henkisesti kuin ihan konkreettisestikin.

Te valistuneet lukijat ymmärrätte taatusti, mitä tarkoitan. Pienien vähemmistöjen (tai maailmanlaajuisesti suurten valtamassojen) pillin mukaan pitää tanssia koko väki. Ellet sitä tee, putoaa pää. Ainakin noin vertauskuvallisesti. Urasi on ohi. Maineesi on mennyttä. Olet vapaata riistaa lööppijulkisuudelle, mikäli olet jollakinkaan merkittävällä tai näkyvällä paikalla. Mikä taho halusi tätä? Kuka tilasi tämän? Kerro sinä, jos tiedät.

Pari muuta havaintoa vielä. Vihreä puolue, niin, todellista luonnonsuojelun aatelia varmaan. Asuvat enimmäkseen ihmisen rakentamassa betoni- ja asfalttierämaassa, jossa aito luonto on joutunut väistymään. Se on suorastaan kukistettu. Sieltä käsin sitten kirkasotsaisesti suojellaan luontoa. Käydessäni Helsingissä totesin se todeksi: linnut häiriköivät, sottaavat ja käyvät suoranaisesti kimppuun.  Entisaikaan noita siivekkäitä olisi vain kylmästi harvennettu.

Eikä tarvinnut kauaa rautatieasemalla odotella, kun tultiin ulkomaalaisoletetun toimesta kaupittelemaan röyhkeästi hajuvettä (Kaupastako ostettua? Niin varmaan!), ja kantakansalaisen pariskunnan välillä ihmissuhteet äityivät puolitappeluksi aivan julkisella paikalla, ja tuli mieleen, että pitääkö tässä ryhtyä peräti omatoimiseriffiksi suojellakseen sitä heikompaa osapuolta.

Onneksi ei sentään tarvinnut. Sääli niiden kelpo peruspääkaupunkilaiskansalaisten puolesta, joita kaiketi on sentään vielä valtaosa väestöstä siellä, mutta vihervasemmistolaisuuden mekkahan tuo aikoinaan ruotsalaisen hallitsijan määräyksestä perustettu isokylä on.

Vihreä puoluekin alun perin vastusti EU:ta tai paremminkin jo sen esiastetta; monta nimeähän tuolla puljulla, joka haluaa omia koko Euroopan, on aikojen saatossa ollut. Globalisaatiota ei nähty edes ympäristönsuojelun kannalta auvoiseksi tulevaisuudeksi, mutta takki on kääntynyt. Alkuperäiset vihreän aatteen perustajat ovat jäämässä paitsioon.

Suomalaisesta vasemmistosta voi puolestaan todeta, että se ei nähtävästi enää puolusta suomalaisia työpaikkoja ja työmarkkinoita, vaan kannustaa politiikallaan kaiken mahdollisen suorittavan työn siirtämistä kehitysmaihin (tai ns. kehittyviin maihin), kuten Kiinaan, Intiaan tai Bangladeshiin.

Suomalaiselta menee sitten työpaikka, ja maailma saastuu sitäkin varmemmin, kun monissa näistä maista ei paljon ilmastonsuojelusta piitata. Ei myöskään työntekijän oikeuksista, kuten lomista, vakuutuksista, työturvallisuudesta tai työajoista. Mutta kun tehdään suomalaistyöntekijän olot ahtaammiksi, niin onpa maailma muuttunut ainakin jälleen hiukan paremmaksi ja puhtaammaksi!

Suomessa ei taida olla mitättömiä, hajanaisia arkkikommunistiryhmittymiä lukuun ottamatta edes tuloillaan yhtään EU- ja globalisaatiokriittistä vasemmistopuoluetta, kuten yleensä lienee muissa Euroopan maissa. Nämä kaikki täkäläiset ovat käytännössä epäortodoksisessa liittoumassa voittoa maksimoivien suursijoittajien ja poroporvarien kanssa.

Ehkä aito liittovaltiovastainen vasuriyhteenliittymä olisi tässä tilanteessa ihan paikallaan Suomessakin ravistelemassa ja arvostelemassa tätä perinteistä vasemmistoamme? On nimittäin varmaankin perusvasemmistolaisia, jotka eivät kirveelläkään porvareina pitämiään perussuomalaisia äänestä, vaikka olisivat monista ns. kynnyskysymyksistä, kuten sosiaalipolitiikasta, hyvinkin samaa mieltä.

Ja sitten vielä. Ennen vanhaan sivistyneet ja edistykselliset tahot vaativat lisää sananvapautta. Nyt sellaisina itseään pitävät, siis se äänekkäin joukkio, vaatii sananvapauden rajoittamista ja kyttäys- ja ilmiantoyhteiskunnan luomista. Se ei olisi ihan niin vakavaa, elleivät nämä pukarit turvautuisi tiettyjen maahanmuuttoryhmien kanssa ns. suoraan toimintaan sekä valjastaisi politiikkaa ja valtion väkivaltakoneistoa asiansa eteenpäin viemiseksi ja ”epäilevien tuomaiden” nujertamiseksi.

Ruotsin vaalit osoittivat kyllä mielestäni (ja rohkenin epäillä asiaa koko ajan), että tuon maan idea vapaana, turvallisena kansalaisystävällisenä yhteiskuntana on pitkälti menetetty. Ongelmat aiheuttaneiden puolueiden (varsinkin Ruotsin demarit) torjuntavoitto ”voiman pimeästä puolesta” on nyt sitten saatu, ja ei kun jatketaan samalla itsetuhoisella linjalla.

Samaan malliin käynee Suomessakin muutaman kuukauden kuluttua. Kehitys sitten kehittyy nykyisellään tai jyrkkenevästi turvallisuuden ja hyvinvoinnin kehnontuessa mm. lisääntyvien EU:n jäsenmaksujen ja järjettömien maahanmuuttokulujen vuoksi. Yksilönä voin ilmaista kantani raapustamalla tänne lauseen pari silloin tällöin, antaa vastaäänen kehityskululle virallisissa vaaleissa sekä huokaista Luojan puoleen. Muut päättävät tämän suunnan tässä vaiheessa historiankirjoitusta, eivät minunlaisellani tavalla ajattelevat.

A drop in the ocean

Ps. Kun rakkaassa Euroopan unionissamme on tätä nykyä ideana koettaa puristaa hyvin eriparisia kansantalousalueita ja kansakuntia väen vängällä yhteen pakettiin ex-Neuvostoliiton älyttömyysvinksahtaneiseen tapaan, niin ehdotan tälle järjestelmälle uutta nimeä: suomeksi se voisi olla Kansastoliitto (engl. vaikkapa Nationion).

Shares

Kansalaisen verkkokauppa