Blogit

Tarvitaanko ihmisille rajoituksia ja miksi?

Olen toisinaan miettinyt tätä aihetiikkaa, ja melko vaikealta se usein vaikuttaa.

Eikö toisaalta olisi kivaa, että itse kukin saisi noudattaa omia mielitekojaan ihan miten huvittaa?

Ensimmäinen ongelma syntyy siitä, että entä jos sitä toista ihmistä ei huvitakaan sama asia kuin sinua? Onko hänen pakko suostua? Toteuttaa mielitekojasi? Eipä varmaan.

Mutta tällainen maailma olisi vailla mitään yhteisiä pelisääntöjä. Vallitsisi vahvemman laki.

_ _ _

Joo, tiedän, tämä on jo aika raskasta luettavaa, mutta erityisen halukkaille voisi tässä välissä suosittaa teol. tri. Juha Ahvion harvinaisen antoisaa lukupakettia täältä: https://www.oikeamedia.com/o1-157538

Kyseinen miekkonen kirjoittaa kieltämättä joskus varsin raskassoutuisesti (voisi tieteilijänä popularisoida hiukan enemmän), mutta tuo mainittu tekele on poikkeuksellisen valaiseva.

Tohtori laittaa tuossa pakettiin erityisen monta kiintoisaa asiaa sekä yhdistelee niin kansallismielisen ihmisyhteisön synnyn kuin seikat, joita tarvitaan synteesin muotoutumiseen. Pyydän, arvoisat lukijat, juuri tällä kertaa kannattaisi perehtyä hieman!!

_ _ _

Mutta mennäänpä siihen pääasiaan. Voisiko siis kaikki olla sallittua? Kun itse olen liikunnallinen ennen kaikkea pyöräillen ja sitten kävellen, joskus nykyään taas harvemmin autoillen, niin saisivatko kaikki mennä vain omin ehdoin risteyksistä milloin huvittaisi?

Eivät! Jokainen kuljettaja tietää, että itse kukin tulee esim. tasa-arvoiseen risteykseen aina vuorollaan. Hyväksymme sen, että nyt minä saan mennä ensin, ja toisaalta tullen tuolla toisella on etuajo-oikeus. Sama koskee mm. liikennevaloja taikka liikenneympyrää, jota hienommin myös kiertoliittymäksi kutsutaan.

Niin se homma pelittää, ja mahdollisimman turvallisesti on tarkoitus. Tosin näin on, vain jos kaikki noudattavat näitä samoja sääntöjä.

Mikäli joku sitten ei niitä noudata, niin se tuottaa ennen pitkää ikävyyksiä kaikille muille, ja se myös ärsyttää muita ja aiheesta.

_ _ _

Eikö tämä idea päde sitten kaikkeen muuhunkin elämään? Kyllä varmaan osaltaan ja tavallaan.

Meillä ihmisyhteisössä on tietyt eettiset (tapoja ja toimintoja koskevat) koodit (ääneen lausumattomat toimintatavat), joita noudattamalla pärjää ihmisyhteisössä ainakin jotenkuten.

Itse en kyllä pärjää läheskään aina kuten haluaisin, mutta toisaalta olenkin kohtalaisessa määrin yksityisajattelija. Olen nyt, ja tulen aina olemaankin. En ole kovin laumasielu, mutta riippuu tietenkin tilanteesta – ja voin ainakin teeskennellä sellaista tietyissä tapauksissa.

_ _ _

Tietty Suuri Vaikuttaja totesi aikanaan, että teille on annettu ymmärtää nämä asiat, mutta heille ei. Älköön minulta kysyttäkö, miten tuo Olento valitsee nuo ymmärtäjänsä? En tiedä.

On joltiseltikään (siis jotenkin) surullista, etteivät ehkä läheskään kaikki ihmissielut edes käsitä esimerkiksi tämän ns. kansallismielisyyden ideaa. Heille riittää pinnallinen konsumerismi sekä ylhäältä tuleva managerialistinen ohjaus – ja kas, elämä perfetto!

Eli siis että miksi omaa kulttuuria, kieltä, maata, turvallisuutta, perhettä, taustaa ym. kannattaa varjella, eikä sitä niin vain anneta ilmaiseksi kenelle hyvänsä.

Luullakseni se ei ole edes älykkyyskysymyskään noin niin kuin perimmältään. Moni oikeasti kehitysvammainen voi ymmärtää paljon, vaikka pystyy vähään meidän ”normaalien” mittapuiden mukaan. Yleensä kehitysvammaiset henkilöt ovat myös varsin kilttejä ja ystävällisiä toisin kuin me niin kutsutut tavalliset ihmiset; siis aika useat meistä.

_ _ _

Ihan arkisiin käytännön seikkoihin mennäkseni, niin tosiaan, tämä taksiuudistus oli suoraan sanoen syvältä. Voin liioitella tai erehtyä, mutta käsittääkseni Ruotsissa voi pyytää kymmenen kilometrin matkalta vaikka sata euroa lentokentälle keskustasta, tai jotain sitä rataa. Samoin taksikuski voi olla mitä tahansa uffomiähestä belsebuubiin, vai mikä nyt olisikaan.

Suomessa tilanne kehitysmaalaistui nopeasti. Se jokukin perheenäiti sanoi, että lähinnä ulkomaalaisista koostuvat kuskit taistelivat hänestä kuin saaliseläimestä.

Itse en menisi mihinkään tuollaiseen kyytiin, vaan koettaisin tilata erikseen taksin johonkin sovittuun paikkaan, ja siinä pitäisi lukea Taksi Helsinki! Siis jos olisin pääkaupungissa kyytiä vailla, tällä maakunnissahan tilanne ei ole lähellekään noin kehno.

_ _ _

Toisaalta tämä voisi olla yksi malliesimerkki, että nyt olisi alettu ottaa paluuta taaksepäin ja samalla parempaan päin. Onko näin? En tiedä. Taksamittarit ovat tulossa takaisin, samoin katon taksivalot, verottaja vaatii enemmän selvityksiä, kuljettajanlupaan tulee vaatimuksia, sertifikaatit pitää löytyä jne. Mutta siis askelko takaisin sivistysvaltioon! Jos, niin tervetuloa. En ehkä olisi uskonut, mutta asia koskenee ilmeisesti niin monia herraskaisia, että he itsekin kauhistuvat tätä ”villiä länttä” ja saavat tarpeekseen. Ihan oikein heille sinänsä, mutta oikein myös meille taviksille taksintarvitsijoille. Siis sääntelyä tarvitaan – sopivasti – muttei liikaa.

_ _ _

Mainitsen tähän lopuksi myös hajahuomionomaisesti, että ajokortti alle 18-vuotiaille on tuottanut paljon surua, murhetta ja onnettomuuksia. Rajat pitää vetää aina jostakin ihmisyhteisössä. Seitsentoistavuotiaat ajavat kahjosti tilastollisesti – eivät kaikki, mutta liian monet – ja onnettomuuksia sekä turhia kuolemia on sattunut kosolti.

Entä, jos vaikkapa 15-vuotiaat alkavat seuraavaksi niukua autonajokorttia? Sitten kymmenvuotiaat? Tarvitaanko mitään rajoituksia? Pitäisikö esimerkiksi kaikkein vahvimpia huumeita myydä vapaasti vaikka lapsille kuin irtokarkkeja? Ei varmaan. He, samoin kuin me aikuiset, sekoontuisimme välittömästi, eikä mistään järkevästä enää tulisi mitään.

Siksi tietyt, ns. sallitut päihteet ja nautintoaineet ovat nyt niitä, joiden kanssa pärjätään edes jotenkuten – ilman niitä tietenkin elettäisiin, mutta sellaiseen ei ihmisolento koskaan tyytyne, joten se siitä ja sen kestosta. Mutta jätevesitutkimukset osoittavat, että vahvojen huumeiden käyttö on lisääntymässä maassamme. Se on hälyttävää. Puolestaan korona-asiassa toivon kaikilta malttia; pyritään pääsemään siitä yhteistoimin eroon. Uhka on todellinen.

_ _ _

Pieni loppukevennys tähän:

Lääkäri ja aika raihnainen potilas keskustelivat. Lääkäri totesi tutkimuksensa jälkeen: ”kuulkaas, potilas, te olette melko kehnossa kunnossa”.

”Niinkö”, vastasi potilas – ”no mitä minun sitten pitäisi tehdä?”

Lääkäri lausui: ”kyllä nyt on niin, että miehenä teidän pitäisi jättää pois viina, tupakka, rasvaiset ruoat ja turhat naissekoilut”.

”Ihanko totta”, miekkonen henkäisi lääkärille ja jatkoi: ”niin tohtori, jos toimin noin ohjeidenne mukaan, niin elänkö sitten kauemmin?”

Siihen lääkäri: ”no en minä sitä osaa sanoa, mutta ainakin elämänne tuntuu pidemmältä”.

_ _ _

Vakavammin ottaen: mennään näillä – ainut kuolemaa vahvempi on elämä itse.

  • 8
    Shares

Tietoa julkaisijasta

A drop in the ocean

A drop in the ocean

Olen aika paljon somemaailmassa kokenut keski-ikäinen mieshenkilö, joka kävi näitä tämäntyyppisiä vaihtoehtomediahakuisia nettikeskusteluja jo ennen kuin koko ilmiö oli edes kovin tunnettu. Yleissivistystä on kohtuullisesti ja koulutuspohjaa opistosta yliopistoon.

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa

Advertisement