Viime viikonloppuna hallituksemme onnistui ulkoministeri Haaviston johdolla tuomaan radikalisoituneita Al-Holin leirillä kiinniotettuja islamistinaisia lapsineen Suomeen. Tätä salassa valmisteltua operaatiota ei haitannut se, että ulkoministeri on KRP:n tutkinnassa viime syksyisestä virkamiesten painostuksesta samasta syystä. Haavisto jopa televisiohaastattelussa kertoi ylpeänä, että ulkoministeriö on viestinyt näille turvallisuusriskeille, että kunhan koronatilanne helpottaa, hoidamme teidätkin Syyrian viranomaisten kanssa kotiin.
Ikäänkuin palaamassa olisi Suomen puolesta taistelleita veteraaneja, joiden paluu on totta kai järjestetty valtion piikkiin. Suomalaista pulaan joutunutta ei ulkomailta konsulikyydillä tuoda, se on nähty jo useaan kertaan.
Toinen suuri uutisaihe on ollut amerikkalaisen George Floydin menehtyminen kiinniottotilanteessa. Nähdyn videomateriaalin perusteella voi arvioida, että poliisin voimankäyttö oli liiallista ja siksi kyseiset poliisit onkin poistettu virastaan ja poliisi, joka painoi useita minuutteja Floydin kaulaa polvellaan on vangittu murhasyytteen kera. Poliisit ja Floyd kohtasivat, koska hän oli ostamassa väärennetyllä setelillä tupakka ja myyjä hälytti virkavallan paikalle. Floyd vastusti pidätystä ja ruumiinavauksessa hänen elimistöstään löytyi mm. fentanyyliä ja viitteitä metamfetamiinin käytöstä.
Amerikassa poliisilla ei ole varaa leikkiä voimankäytössä. Poliiseja menehtyy virkatehtävissä siellä 1-2 viikossa. Tässä tapauksessa olisi asia kuvamateriaalin perusteella voitu hoitaa toisin. Poliisit käyttivät liian kovia otteita ja kiinniotettava menehtyi. Täysin tuomittava teko. Kaikki kuitenkin tietävät, mikä on amerikkalaisen rikollisuuden koko kuva ja miten se jakautuu eri taustojen kesken.
Asiaa vastustavat protestit ovat yltyneet mellakoiksi, eikä suuri osa näihin osallistujista edes tiedä miksi riehutaan. Paikkoja hajotetaan ja “sortavien” valkoihoisten kimppuun käydään, jopa hakataan hengiltä. Melkoista ironiaa voi havaita siinä, että uhriksi joutuvat monesti mielenosoituksiin BLM-liikettä naiivisti tukemaan saapuvat liberaalit valkoihoiset.
Liikehdintä on levinnyt myös Atlantin tälle puolelle.
Keskiviikkona Helsingin Senaatintorille kokoontui 3000 ihmistä huutamaan iskulauseitaan rasisimia vastaan jenkkiläisen mallin mukaaan. Koronan kokoontumisrajoituksista ei ollut tietoakaan, kun kotimainen paremmisto kertoi meillekin, että Black Lives Matter. Poliisit olivat mukana auliisti poseeraamassa halukkaiden kanssa kyltit kädessä ja virkapuvussa. Miten se polittiisen kannan ottaminen väkivaltakoneistoa edustavan virkamiehen kanssa menikään?
Olen mielenosoittajien kanssa siinä samaa mieltä, että ihmishengellä, olipa tuo kenen tahansa on merkitys. All Lives Matter tai olemme tilanteessa, jossa vain valittu ryhmä on tärkeä ja tällöin No Lives Matter.
Oman mausteensa soppaan toi viikon kolmas iso uutinen. Edustamani puolueen kansanedustaja, joka ei ansaitse edes nimeään mainittavan, meni ja kuvitti twiittinsä törkeästi ja mauttomasti. Eduskuntaryhmämme toimi tälläkin kertaa ja edustaja poistettiin pilaamasta toimintaamme. Inhottavaa touhua ja minun puolestani tuollaiset saavat etsiä itselleen jonkun toisen viiteryhmän, näin näyttäisikin olevan tapahtumassa ja hyvä niin.
Aika ja seuraavat vaalit osoittavat, miten äänestäjät edustajaansa suhtautuvat. Historiaa kun tutkii, ei monikaan näistä oman elämänsä sankareista ole paikkaansa yksin onnistunut uusimaan, vaalijärjestelmä pitää tästä huolen.
Itse sainkin loppuviikon selvitellä tätä täysin minuun ja valtaosaan meistä liittymätöntä sotkua. Tulkoon tässäkin kerrottua, että vastaan vain omista puheistani ja teoistani. En hyväksy, että minut jonkun puolueeni edustajan takia niputetaan johonkin määritelmään, mihin en kuulu. Puolueen johdon ja muut viralliset kannanotot ovat toki sellaisia, joista minua saa ja pitääkin haastaa. Tarvittaessa olen ollut näissäkin eri linjoilla, nykyjohdon aikana kylläkin vähemmän.
Sellaisia me perussuomalaiset olemme, meillä on vapaus sanoa, mutta vastuu sanoistaan ja teoistaan tulee myös kantaa.
