Blogit

Viihtyisähköä riemupuhetta – miksikäs ei?

Kuva Pixabay.

En juuri nyt pidä kovin paljon Tampereen Tapparasta vaan Ilveksestä. En ainakaan tänä vuonna, paitsi että ensi vuonna vaihdan taas suosikkiseuraani Ilveksestä Tapparaan.

Vihapuhunko minä nyt tässä? Entä jos joku Tappara-liigapelaaja suuttuu ilvesläiselle kiekkokumppanilleen, tai joku jommankumman seuran fani laittaa rähinäksi vastapuolen kanssa tämän perusteella?

Ilmentymänä voisi olla vaikkapa niitä kuuluisia merkitseviä (tai merkityksettömiä) katseita. Niin, ja mitäs sitten tehdään? Sanottaisiinko, että sellaiset kymmenen vuotta pakkotyöleirillä olisi sopiva rikosoikeudellinen seuraamus? Sadistisesta raiskauskidutusmurhasta ei sen sijaan tarvitse antaa kuin kolme viikkoa ehdollista ja puoli tuntia yhdyskuntapalvelua. Niin, tai korvataan nuokin varttitunnin jälki-istunnolla, jossa luonnollisesti saa olla pleikkari mukana. Näin toteutetaan kansan oikeustajua parhaiten, kun kommaritutkijat ovat säveltäneet selityksensä ja asettaneet prioriteettinsa.

Tai jospa raapustan tähän, vaikkapa että suuret, riemunkirjavat tatuoinnit ja massiiviset lävistykset ovat rumanpuoleisia. Taikka taiteellisemmin sanottuna epäesteettisiä. Se on makuasia. No mutta, siis eihän toki. Jokuhan voi kuitenkin kiihottua. Ei, kyllä tatska-läväri-ihmiset ovat sittenkin aivan sieltä upeimmasta päästä. Ehjää ja puhtaan luonnollista ihoa kannattaa tietenkin aina mennä värittelemään ja rei’ittämään. Mitä laajemmin ja railakkaammin, sitä parempi. Niinhän se tietenkin on. Ihan nastaa, hei.

Palataanpa Ilves-Tappara-meininkiin. Eli voi ei, kaameaa, mikä rikos epäilläkään mitään noissa tamperelaislätkäliigoissa. Pitäisi varmaan vain saada kirjoittaa, että kumpikin näistä mahtiseuroista ovat kauniissa ja vetovoimaisessa, Pohjoismaiden kookkaimmassa sisämaan kaupungissaan täsmälleen yhtä hyviä.

Kummankin joukkueen kaikki pelaajat ovat tasan tarkkaan samalla viivalla taitavuudessaan. Kun joukkueet ottelevat keskenään, niin kumpikaan ei saa koskaan voittaa, vaan pitää pelata aina tasapeli, esim. 3-3. Joskus voisi käydä myös vaikkapa 6-6. Kekseliästä, eiköstäpä vaan? Olkaamme kunnon sosialisteja, kun sille tielle on kerran lähdetty. Kaikki tasan ja harmaaksi.

Molemmista joukkueista pitää aina valita pelatun keskinäispelin parhaat pelaajat. He voivat olla ihan tavallisiakin nuoria suomalaismiehiä, mutta mielellään ainakin ajoittain kannattaisi poimia parhaan pelaajan pystin saajaksi ultrasukupuolinen, sini-kelta-pilkullinen kolmikätinen avaruusolento Neptunus-planeetan kuusta.

Kyllä näin, vaikka kyseinen Zurg-niminen otus ei ehkä pelaisikaan kummassakaan tamperelaisseurassa, eikä Neptunuksen kuissa tiettävästi ole elämää. Kuitenkin monimuotoisuus ja tasa-arvo pitää turvata kaikissa tilanteissa. Tietystikin näin.

Mutta mikäli tässä olisi vaarana tasa-arvoisuuden ja monimuotoisuuden toteutumattomuus, niin sitä silmällä pitäen kannattaisi tietysti perustaa moniarvoisuusavaruusolioiden edunvalvojan virka. Muistaakseni Suomessa ei vielä sellaista ole, mutta voinhan erehtyäkin.

Valtuuksia kyseiselle mahti-ihmisoletetulle, vertikaalista valtaa käyttävälle, managerialistiselle ylivirkailijalle pitäisi suoda jotakin presidentin, tsaarin, kuninkaan, keisarin ja sulttaanin väliltä. Äh, mitä pienistä, annetaan saman tien jumalalliset valtuudet.

Näin sitten edellä mainitut tampesterilaisjoukkueet olisivat aina tasa-arvoisia, kukaan ei loukkaantuisi, kaikki olisivat onnellisia, ilmasto pelastuisi, hybridiautojen pakokaasuttomuus loisi akkusaasteistaan huolimatta fantsua riemua, ja muutenkin kaikilla olisi vain kliffaa hei.

Tässä olisi sitten ekvalisaattoria koko ihmiskunnalle; näin helppoa se on. Kuten havainnette, arvoisat lukijat, asia on helposti toteutettavissa, kun yhteistä tahtotilaa vain löytyy. Ihmiskunnan riemun määrällä ei tulisi olemaan rajoja. Ja muun muassa näitä herttaisen kilttejä jääkarhujakin riittäisi taas yllin kyllin raatelemaan hylkeitä, kun Kröönlanti ei pahemmin sulaisikaan. Sehän oli se pikkusaari siellä jossain Kuuban ja Tahitin välimaastossa.

Tätä maailmanpelastuskonseptia voisi sitten levittää koko maailmaan, jopa koko maailmankaikkeuteen. Eikä tässä mitään tyhmää ja epärealistista ole; yhtä vähän kuin nyt vallassa olevalla ripsivärihallituksella on johtaa menestyksekkäästi tätä maata. Mennään siis näillä – kyllä se siitä iloksi vielä urkenee. Mitä sitä aina surkeilemaan, laitetaan kerrankin tällainen yltiöriemullinen kirjoitus toivoa valamaan itse kullekin luojanluomalle.

Vakavasti puhuen, huumorin kukka kuihtuu tulevaisuuden länsimaailmassa. Mistään ei oikein voi olla mitään mieltä. Kun överisuvakit ovat listineet muut, niin he käyvät toistensa letteihin kiinni. Muuan tuttavani kertoi mielipiteenään, että olisi parempi, että kaikesta saisi lähtökohtaisesti tehdä pilaa. Oltaisiin esim. niin lakupekkoja kuin jauhonaamojakin ja niin hiton homppeleita kuin helkutin heteroitakin – ja mitä siitä? No, ei pitäisi aiheutuakaan. Se nimittäin nimenomaan luo etäisyyttä ja vierautta, ettei mistään uskalla sanoa mitään. Eivät tässäkään maassa ainakaan kantasuomalaiset tohdi – heidän pitää enenevästi liikkua varpaisillaan seinänvieriä pitkin muukalaisia kohdatessaan omassa kalliissa synnyinmaassaan ja lähteä lisääntyvän itsesensuurin tielle. Näin on siis valittu. Suunta on väärä. Tuhoisa.

  • 12
    Shares

Tietoa julkaisijasta

A drop in the ocean

A drop in the ocean

Olen aika paljon somemaailmassa kokenut keski-ikäinen mieshenkilö, joka kävi näitä tämäntyyppisiä vaihtoehtomediahakuisia nettikeskusteluja jo ennen kuin koko ilmiö oli edes kovin tunnettu. Yleissivistystä on kohtuullisesti ja koulutuspohjaa opistosta yliopistoon.

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa

Advertisement