Blogit

Voi sinua, Suomi – Quo Vadis – minne menet?

Kuva Pxfuel / public domain.

Nyt Suomella siis on se jonkun pohjalaisen kokoomusvaikuttajan mainitsema huulipunahallitus. Maailma ihailee, medialla riittää kirjoittamista ja klikkiotsikoita.

Mutta onpa medialla muutakin kirjoittamista. On aikoihin eletty, kun hallitukset vapisevat ja epäröinnit ja epäilykset varjostavat mietittäessä, otetaanko Suomeen Isis-porukkaa sekä muuta täysin tuntematonta kehitysmaalaisväkeä enemmän vai vieläkin enemmän. Esim. https://www.is.fi/politiikka/art-2000006340508.html Mitä tämä on muuta kuin groteskia, irvokasta näytelmää? VIP-porteista ja ruhtinaallisten palvelusten piiriin omilta leikattaessa.

Keskustan pj Kulmuni on ahtaalla. Paljonko kepun kenttäväen EU-jäsenyyden alusta saakka rääkätty mieli vielä kestää ennen pimahtamistaan? Valta vai vastuu? Pyörivätkö santerialkiot ja kanssakumppaninsa haudoissaan jo kuin tuulettimet seuratessaan nykymenoa? Hyvä, ettet ainakaan heti suosiolla ole antamassa periksi, Katri. Tällä kertaa sanon näin, vaikka paljon olenkin teitä kepulaisia arvostellut. Ja aiheesta. Samoin tosin myös globalistikokoomuslaisia.

Kannattaa muuten ottaa ja lukaista, mikä mies oikeasti oli tämä Santeri Alkio: https://fi.wikipedia.org/wiki/Santeri_Alkio Itse asiassa hieno mies jaloine aatteineen, joista monet on julistettu nyt vanhentuneiksi ja kelvottomiksi individualismi-Suomen pyrkiessä ”maailmankylän” pääkaupungiksi. Niin, ja myös maailmanKELAn keskuspaikaksi.

Laitavihervasemmistollahan ei tässä ole mitään äärtä eikä laitaa, ja heidän mekkansa Helsinki on muutenkin ilmoittanut toimivansa yksin jos tarpeen, ja sivumaakuntien junttieinarit ja mökkimaisat ovat liian hitaita ja valistumattomia pysymään perässä.

Kyllä on nyt muutaman kymmenen al-Holin epämääräistä hahmoa, joista kuka tahansa henkilö on voinut olla orjuuttamassa ja kiduttamassa jesidi-naisia ja tuolla alueella henkensä edestä pakopaikkaa etsiviä kristittyjä, saanut pakan sekaisin. Nuo al-holilaiset eivät ole mitään viattomia uhreja, vaan he ovat nykymaailman raaimman tuhojärjestön terroristeja.

Olen osaltani koettanut kirjoittaa aiemminkin, että Suomen auttamistoimet kokonaan olisi pitänyt suunnitella ja toteuttaa aivan toisin. Noiden alati levottomien seutujen määrättömistä konflikteista ei olisi koskaan pitänyt saada tulla osa Suomen sisäpolitiikkaa. Nyt ne sitä kuitenkin ovat, ja tässä ollaan. Näen myös suoraa valehtelua, tosiasiat eivät ole muodissa enää.

Ei se näin aiemmin ollutkaan: Suomi oli auttamassa rauhan rakentamisessa. Ja hyvin auttoikin. Nyt se onnistuu sekoiluillaan tulemaan näiden kärhämien osapuoleksi. Ei näin, ei näin! Oikea lääkäri auttaa potilaitaan suojaten itsensä, ei ime sairauksia sisäänsä, kuten John Coffey Green Mile –filmissä, joka sentään oli fantasiaa. Tämä tosielämä sen sijaan ei ole.

Onko niiden tehtävänä, jotka eivät ole toivoneet ja aiheuttaneet näitä ongelmia, ratkaista ne, kun kaikki lopulta levähtää käsiin? Saati kustantaa viulut? Mielestäni ei.

  • 45
    Shares

Tietoa julkaisijasta

A drop in the ocean

A drop in the ocean

Olen aika paljon somemaailmassa kokenut keski-ikäinen mieshenkilö, joka kävi näitä tämäntyyppisiä vaihtoehtomediahakuisia nettikeskusteluja jo ennen kuin koko ilmiö oli edes kovin tunnettu. Yleissivistystä on kohtuullisesti ja koulutuspohjaa opistosta yliopistoon.

Liity kannattajajäseneksi

Kansalaisen verkkokauppa

Advertisement