Miten intersektionaaliset feministit kehtaavat puhua ”oikeusvaltion murenemisesta”? Heidän promotoimansa safe space -oikeusjärjestelmä on oikeusvaltioperiaatteen kanssa ristiriidassa useammallakin tavalla:
- Valkoinen heteromies on oletusarvoisesti syyllinen mihin tahansa rikokseen, jos ei pysty todistamaan itseään syyttömäksi.
- Ihmiset eivät voi tietää ennalta, mitkä teot ovat kiellettyjä, vaan epäasiallinen käytös määritellään taannehtivasti sen mukaan, mikä feministin kulloinkin triggeröi.
- Pelkkä vääränlaisen ihmisen paikallaolo riittää rikkomaan turvallisen tilan.
- Totuusarvo määräytyy puhujan eetoksen ja julkaisualustan mukaan; esitetyn väitteen yhtäpitävyys reaalimaailman kanssa on merkityksetöntä.
- Ihmiset jaetaan pysyviin hierarkioihin heidän ulkoisten ominaisuuksiensa, ei reaalisten olosuhteidensa mukaan.
- Erityisen tunteitaherättävissä tapauksissa ei tarvitse selvittää, mitä on tapahtunut, vaan tuomio voidaan antaa kuulematta epäiltyä.
- Tuomiovaltaa käyttävien oikeuskomiteoiden kaikki jäsenet ovat feministejä.
Woke-oikeus rikkoo oikeusvaltioperiaatteessa ainakin syyttömyysolettamaa, legaliteettiperiaatetta, syytetyn oikeusturvaa, ihmisten yhdenvertaisuutta, taannehtivan lainkäytön kieltoa ja tuomioistuinten riippumattomuutta vastaan.
Ihmekös tuo, jos luvattu maa on Neuvostoliitto.
![](https://blogit.kansalainen.fi/wp-content/uploads/Banneri_980x120_huhtikuu2019.gif)
Mitenkö kehtaavat? Ei kai se yllätä, että kaikki keinot ovat heille käypiä ja sallittuja, jos niillä vain saadaan omaa asemaa nostettua; totuudesta tai oikeudenmukaisuudesta viis. Tylymmin sanottuna: me valkoiset heteromiehet olemme matalan intensiteetin sodassa näitä feministejä vastaan, ja olisi korkea aika neuvotella ja sopia riittävän tehokkaista taktiikoista ja aseista heitä vastaan, ja ryhtyä määrätietoisesti myös käyttämään niitä.