Toni Jalonen on suomalainen kansallismielinen aktivisti, eurovaaliehdokas ja Suunta-kollektiivin johtaja. Hän on kovissa kohuissa keitetty tekijämies, jota eivät leimat ja nimitykset pelota. Toni on huhtikuussa järjestettävän Awakening-konferenssin kolmas puhuja. Ilmoittaudu konferenssiin osoitteessa awakeningfinland@protonmail.com
Terve Toni! Miten esittelisit itsesi tulevalle yleisölle ja kertoisitko samalla mikä sai sinut alun perin kiinnostumaan kansallismielisestä aktivismista? Oletko aina ollut kansallismielinen?
Minulle on annettu erilaisia määritelmiä itseni ja muiden toimesta, mutta tänään olen etnofuturisti, kristitty ja aviomies. Politiikan saralla olen toiminut aiemmin perussuomalaisissa ja nykyään Sinimustassa Liikkeessä. Toimin myös Suunta-kulttuurikollektiivin johdossa ja pyöritän vaimoni kanssa Matkalla Impivaaraan -kanavaa YouTubessa. Kansallismielistä aktivismia teen sillä tahdilla, jonka työ ja opiskelu mahdollistaa.
Yritän tässä kertoa poliittisesta heräämisestäni lyhyesti. Pidemmin kerroin siitä puheessani Etnofutur IV -konferenssissa keväällä 2020 ja kyseinen puhe löytyy Suunta-kollektiivin sivuilta osoitteesta www.suunta.info, jos jotakuta kiinnostaa lisäluettava.
Ajoitan heräämiseni vuosiin 2015 ja 2016, jolloin Suomessa ja maailmalla koettiin paljon mullistuksia, joista merkittävimmät olivat tietenkin siirtolaiskriisi, Brexit ja Trump. Siihen asti olin ikään kuin kellunut liberaalin valtavirran mukana sen suuremmin politiikkaan huomiota kiinnittämättä, mutta silmäni alkoivat kyllä avautua hyvin nopealla tahdilla. Trumpin voiton jälkeen päätin liittyä perussuomalaisiin ja puolueen nuorisojärjestöön. Neljä vuotta etnonationalistisessa PS-Nuorissa kehityttyäni ja rivijäsenestä varapuheenjohtajaksi edettyäni maailmankuvani terävöityi. Nyt ollaan tässä, kansallisradikaalin puolueen eurovaaliehdokkaana.
Mitkä ovat tämänhetkisen maailmankatsomuksesi tärkeimmät periaatteet ja miten maailmankatsomuksesi näkyy jokapäiväisessä elämässäsi?
Maailmankatsomukseni rakennuspalikat ovat kansallismielisyys ja kristinusko. Kansallismielisyydellä tarkoitan sitä, että jokaisella kansalla on oikeus omaan valtioon tai itsemääräämisoikeuteen, sekä omaan kieleen ja kulttuuriin. Oikein ja luonnollista on, että jokainen ihminen välittää ensisijaisesti omasta heimostaan tai kansastaan, eli siis laajennetusta perheestään. Esimerkiksi Suomen tulee välittää ensisijaisesti suomalaisista. Suomalaisuus on etnisyys siinä missä muutkin ja se tulee verenperintönä, eikä hyvälle tyypille myönnettävällä passilla. Sanoisin näiden määritelmien olevan niin itsestään selviä, että jotenkin toisin ajatteleva ei voi kutsua itseään kansallismieliseksi.
Kristinuskolla en tarkoita valtionkirkkona olevaa sateenkaarikirkkoa, vaan perinteistä, konservatiivista ja Raamattuun perustuvaa luterilaisuutta. Vaikka jotkut ovat toisin väittäneet, niin en näe kristinuskoa ja kansallismielisyyttä keskenään ristiriitaisina, eihän Baabelin tornikaan ollut oikein onnistunut projekti. Ja vaikka ristiriitoja olisikin, niin mitä sitten; löytyyhän kaikista parhaista taiteilijoista ristiriitaisuutta.
Jokapäiväisessä elämässäni periaatteeni näkyvät luonnollisesti kansallismielisen aktivismin ja uskonnollisten harjoitteiden muodossa. Pyrimme vaimoni kanssa suosimaan suomalaista esimerkiksi ostosten ja kielenkäytön suhteen, sekä tämän vastapainona hylkimään kaikkea suomalaisvastaista.
Konferenssin teemana on tällä kertaa Uusi Eurooppa – Eurooppa liberalismin jälkeen. Mitkä asiat ovat mielestäsi ongelmallisia nykyisissä liberaalidemokraattisissa arvoissa, ja minkälaista vaihtoehtoa niille tulisi tarjota? Mikä on muuten oman esitelmäsi aihe?
Mitkä asiat eivät olisi ongelmallisia liberaalidemokraattisissa arvoissa? Mainittakoon nyt erityisesti vaikkapa yksilökeskeisyys ja siitä seuraava nautinnonhakuisuus, vääristynyt sukupuolten tasa-arvo ja loputon vapaus kaiken suhteen. Liberalismi on saattanut Euroopan tähän suohon, josta nyt yritämme kammeta itsemme pois. Vaihtoehtona on yksinkertaisesti luonnollisuus. Luonnolliset hierarkiat, sukupuoli- ja muut roolit sekä kansallinen itsesuojeluvaisto, joita kaikkia on länsimaissa jo vuosikymmeniä määrätietoisesti romutettu. Olisiko jo aika herätä huomaamaan, että toimivia asioita ei kannata hylätä?
Konferenssissa on varmasti monta minua lukeneempaa ja taitavampaa puhujaa, joten en lähde kilpailemaan heidän kanssaan aivan samoista aiheista. Aiheeni tulee olemaan sellainen, josta muut eivät taatusti puhu, eli suomalainen näkökulma Euroopan muutoksiin. Eräs poliittinen vastustaja ehti jo ennakkoon pöyristellä puheeni mahdollista sisältöä ja yksi aatetoveri puolestaan kehotti minua pitämään väkevä puhe. Eipä minulla sitten ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin yrittää täyttää nämä odotukset.
Toimit tällä hetkellä Suunta-kollektiivin vetäjänä. Minkälaisen yhteiskunnallisen lokeron Suunta pyrkii olemassaolollaan täyttämään, ja mitä tavoitteita sillä on tulevaisuudessa?
Suunta-kulttuurikollektiivin johtotähtinä ovat etnofuturismi, heimoaate, kansallisromantiikka ja isänmaa. Suunnan tavoitteena on sytyttää suomalaisiin uusi kansallinen herätys, joka turvaa kansallisvaltion, säilyttää esi-isiemme perinnön tuleville sukupolville ja vahvistaa suomalaisten itsetuntoa. Suunta ei tähtää päivänpoliittiseen tai parlamentaariseen vaikuttamiseen. Joukossamme on niin aktivisteja kuin taiteen, filosofian ja kirjallisuuden harrastajia. Jokainen meistä raivaa tietä uudelle kansalliselle herätykselle sillä alalla, jolla hän on paras.
Etnofuturismille ominaisesti ammennamme menneisyydestä ja luomme sen pohjalta uutta. Juuret antavat meille siivet. Koemme olevamme heimoaatteen osalta Akateemisen Karjala-Seuran henkisiä perillisiä, vaikka emme erityisesti olekaan panostaneet akateemiseen toimintaan ainakaan vielä – vaikka ydinaktiivimme ovatkin joko yliopisto-opiskelijoita tai sieltä valmistuneita. Heimoaatteen osalta varmasti täytämme Uudenmaan Akselin ohella yhden lokeron, mutta erityisesti taiteen ja kulttuurin saralla koemme olevamme tärkein yksittäinen kansallisradikaalin siiven kollektiivi, vaikkakin vielä pieni sellainen.
Tähän mennessä toimintamme ytimenä ovat olleet erilaiset kirjakatsaukset ja Tunne juuresi -seminaarien järjestäminen, mutta olemme silloin tällöin ottaneet kantaa esimerkiksi kulttuurialaan ja arkkitehtuuriin liittyen. Tänä keväänä toimintamme laajenee ainakin Taistelumme-seminaarin ja uuden puheohjelman muodossa ja saa nähdä, mitä loppuvuosi tuo tullessaan. Pidämme myös koko ajan silmämme auki uusien kansallismielisten taiteilijoiden suhteen aloittaaksemme molempia osapuolia hyödyttävän yhteistyön – meihin voi ottaa rohkeasti yhteyttä.
Olet ollut viimeisten vuosien aikana aktiivisesti yhteyksissä virolaisten kansallismielisten kanssa. Mitä asioita suomalaisten tulisi mielestäsi omaksua virolaisilta aktivisteilta?
Virolaisissa on virkistävää heidän vahva kansallistunteensa. Viro oli vuosikymmeniä Neuvostoliiton miehittämä ja nyt uudelleen itsenäistyneinä he osaavat arvostaa itseään ja itsemääräämisoikeuttaan ehkä eri tavalla, kuin me suomalaiset. Heidän itsenäisyyspäivän soihtukulkueensa on varsinainen kansanjuhla, johon osallistuu valtavasti ihmisiä ja jonka vastamielenosoittajat voi laskea yhden käden sormilla. Sekään ei ole kummoinen uutinen, jos joku kutsuu itseään fasistiksi, sillä heille se tarkoittaa neuvostovastaisuutta. Tämä terveempi yleinen ilmapiiri näkyy myös sikäläisessä kansallismielisessä aktivismissa, sillä politiikka toimii kulttuurin alajuoksulla. Sanoisinkin, että suomalaisilla olisi yleisesti opittavaa virolaisten asenteesta omaa kansaansa ja sen itsenäisyyttä kohtaan.
Sinut tunnetaan mm. Tunne juuresi-seminaarien järjestäjänä. Miksi suomalaisten tulisi tuntea omat juurensa nykyistä paremmin?
Nykypäivänä näkee aivan liikaa sitä, että suomalaisilla ei ole mitään käsitystä siitä, keitä he ovat. Länsimainen liberaali pullamössödemokratia ja kaikkialta esiin pursuilevat globalismin lonkerot ovat vääristäneet tehokkaasti näkemystämme itsestämme. Jopa maamme suurin näennäisesti kansallismielinen puolue uskoo kaikkivoivan passin mahtiin suomalaisuuden määrittelyssä, kunhan vain talous toimii.
Kansalaisuus ei kuitenkaan määritä suomalaisuutta, sillä me emme ilmaantuneet maailmaan vuonna 1917. Juureton kansa on tuuliajolla ja sitä riepottelevat maailman myrskyt. Tässä nykyisessä taistossamme ei ole enää kyse pelkästä valtiollisesta itsenäisyydestämme, vaan suomalaisten olemassaolosta. Kansa, joka tuntee juurensa, ymmärtää arvonsa ja pystyy puolustamaan sitä, mikä on tärkeintä.
____
ENGLISH VERSION:
Hello Toni! How would you introduce yourself to the future audience and also tell us what got you interested in nationalist activism?. Have you always been a nationalist?
I have been called many different things by myself and others, but today I am an ethnofuturist, a Christian and a husband. Politically I have previously been a member of the Finns Party and now a member of the Blue-Black Movement. I’m also the leader of the culture collective Suunta and I run the YouTube channel Matkalla Impivaaraan with my wife. I engage in nationalist activism whenever my work and studies allow it.
I will try to be brief with my political awakening. The longer version can be listened to in the form of my speech at the Etnofutur IV conference from 2020.
My awakening happened around 2015 and 2016, when Finland and the world experienced a lot of changes, the most notable being the immigrant crisis, Brexit and Trump. Until then I had been kind of floating along with the liberal mainstream without paying much attention to politics, but my eyes began to open at a fast pace. After Trump became president I decided to join the Finns Party and their youth organization. My worldview sharpened during my four years in the ethnonationalistic Finns Party Youth, where I also acted as a vice chairman. Now I am here, participating in the EU parliamentary election as a candidate of a radical nationalist party.
What are the most important principles of your current worldview and how does your worldview manifest itself in your everyday life?
The building blocks of my worldview are nationalism and Christianity. What I mean by nationalism is that every people has the right to its own state or autonomy, and also to its own language and culture. It’s only natural that every man cares primarily about his own tribe or nation – his extended family. For example, the Finns should care first and foremost about the Finns. Finnishness is an ethnicity among all others and it is granted through a bloodline and not in the form of a passport given to good guys. These definitions are so obvious that anyone who thinks otherwise can’t call himself a nationalist.
By Christianity I don’t mean our mainstream rainbow church, but the traditional, conservative and Bible-abiding lutheranism. Although some claim that Christianity and nationalism are mutually exclusive, I don’t believe they are. The tower of Babel wasn’t such a successful project. Even if they were in fact contradictory, so what – all the best artists are contradictory.
In my everyday life my principles manifest through nationalist activism and religious practices. Me and my wife strive to endorse Finnishness through, for example, our shopping and our use of language and also by rejecting everything anti-Finnish.
The theme of the upcoming conference is “Nova Europa – Europe after the liberal hegemony”. Which aspects do you find problematic in the current liberal democratic ideals and what kind of alternatives should we offer to our own people? What is the theme of your own presentation?
Which things aren’t problematic in the liberal democratic ideals? Let’s mention individualism and the hedonism which follows it, the twisted equality of the sexes and the endless pursuit of freedom. Liberalism has brought Europe to this swamp from which we are now trying to climb out of. The alternative is simply naturalness. The natural hierarchies, different roles and the national instinct of self-preservation, which have all been systematically wrecked for decades in the western world. Isn’t it about time to wake up and see that we shouldn’t abandon things that work?
The conference will have many speakers who are probably more well-read and good at speeches than myself, so I won’t try to compete with their themes. Instead I will focus on something the other speakers won’t be talking about, which is the Finnish point of view to the shifts of Europe. One political opponent has already been in shock about what my speech will be about and one ally has encouraged me to give a powerful speech. I have no choice but to try and live up to their expectations.
You are currently the leader of the Suunta collective. Which societal role is Suunta trying to fulfill with its existence and what goals does it have for the future?
The guiding stars of the culture collective Suunta are ethnofuturism, Pan-Finnicism, national romanticism and our fatherland. Suunta aims to ignite a new national awakening in the Finns, which will secure our nationstate, preserve the legacy of our ancestors to the future generations and reinforce the self-esteem of Finns. Suunta is not about the everyday politics or parliamentarism. Our collective includes activists as well as enthusiasts of art, philosophy and literature. Every one of us will lead the way to the new national awakening in their own preferred field.
As ethnofuturists we take elements from the past and create something new out of them. Our roots give us wings. We are the spiritual successors of the Academic Karelia Society in our Pan-Finnicism, although we have not been very active in the academic society – although our core activists are all university students or graduates. As for Pan-Finnicism we are certainly filling a void along with Uudenmaan Akseli, but especially regarding art and culture we see ourselves as the most important collective or the radical nationalist wing, although still a small one.
The core of our activities have so far been the Tunne Juuresi conferences and book reviews, but we have also every now and then issued statements about the fields of culture and architecture, for example. New additions to our activities include the Taistelumme conference and a new podcast. Time will tell what the rest of the year will bring. We are always keeping an eye out for new nationalist artists to start a mutually beneficial cooperation with them. Contact us freely.
In the last few years you have been closely in contact with Estonian nationalists. What do you think Finns could learn from Estonian activists?
The invigorating thing about Estonians is their strong national identity. Estonia was occupied by the Soviet Union for decades and now, being independent again, they value themselves and their autonomy perhaps differently than us Finns. Their torchlight march on independence day is a real festival for the people which draws a lot of participants and the amount of counter-protestors can be counted on one hand. Somebody calling himself a fascist isn’t really news-worthy since to them it just means anti-Soviet. This healthier atmosphere can also be seen in their nationalist activism, since politics is downstream from culture. I would say that Finns have something to learn about the attitude of Estonians regarding their own people and its independence.
You are also known as the organizer of Tunne Juuresi (Know Your Roots) conferences. Why should Finns know their roots better than they currently do?
It’s far too common nowadays to see how Finns have no idea who they are. The liberal western democracy and the all-reaching tentacles of globalism have been efficient in twisting our view of ourselves. Even the largest so-called nationalist party believes in the power of the almighty passport in defining Finnishness, just as long as the economy keeps growing.
Citizenship doesn’t define Finnishness, since we didn’t just appear in the world in 1917. A people without roots is adrift and will be torn apart by the storms of the world. Our current struggle isn’t just about the independence of our state, but the existence of the Finnish people. A people that knows its roots understands its value and can defend that which is most important.
____
Tuukka Kuru
