Tomislav Sunic on kroatialaistaustainen kirjailija, filosofi ja aktivisti, joka on tunnetaan erityisesti Against Democracy and Equality – The European New Right ja Homo Americanus – Child of the Postmodern Age-nimisistä teoksistaan. Sunicin aatteellisella työllä on ollut merkittävä vaikutus Euroopan uuden oikeiston syntyyn. Aktiivisen kirjoittamisen lisäksi Sunic on energinen esiintyjä, joka vierailee säännöllisesti kansallismielisissä konferensseissa ympäri Eurooppaa. Sunic on Hyvinkäällä järjestettävän kolmannen Awakening-konferenssin pääpuhuja. Konferenssiin voit ilmoittautua osoitteessa awakeningfinland@protonmail.com.
Tomislav Sunicia haastateltiin Tuukka Kurun toimesta ensimmäisen kerran vuonna 2020. Aiemman haastattelun löydät tästä linkistä.
Tervehdys herra Sunic! Haastattelin sinua jo neljä vuotta sitten, mutta kuten suomalaiset tykkäävät sanoa, kertaus on opintojen äiti! Haluaisitko esitellä itsesi uudestaan suomalaiselle yleisölle ja avata hieman omaa historiaasi. Milloin koit poliittisen heräämisesi, ja mikä kokemus tai tapahtuma aiheutti sen?
Nuorena poikana en tarvinnut eritystä herätyskelloa takaraivossani herätäkseni poliittiseen toimintaan, sillä minun niin kutsuttu heräämiseni on luonteeltaan perinnöllistä. Kommunistiseen Jugoslaviaan syntyneenä en tarvinnut juurikaan aikaa kommunistisen järjestelmän valheellisuuden ymmärtämiseksi. Myöhemmin vietin pitkiä aikoja kapitalistisissa maissa, kuten Amerikassa, Belgiassa ja Tanskassa, ja ymmärsin vastaavan vilpillisyyden myös lännen plutokraattisessa systeemissä. Lisätään näihin havaintoihin vielä suuri määrä eri kielillä kirjoitettuja kirjoja, joita perhepiiristäni löytyi. Aloin jo nuorella iällä kyseenalaistamaan eri maiden hallitsevia ideologioita, jokaista järjestelmää ja jokaista historiallista narratiivia. Lukulistani heijasteli perimääni ja kulttuurillista pessimismiäni. Tämän vuoksi valitsen sielunveljikseni LF Celinen kirjallisuuden puolelta, Gottfried Bennin runoudesta, Arno Brekerin veistostaiteiden osalta sekä pastoraalisten maalauksien puolelta krotialaisen Ivan Rabuzinin. Myöhemmin teini-ikäisenä hippinä, tiedustellessani reittiä Bornholmista Goalle vuonna 1972, tutustuin myös vasemmistolaiseen maailmankatsomukseen. Kasvoin myös kuunnellessani vasemmistolaisen, vaikkakin systeemikriittisen, Frank Zappan sanoituksia.
Tajusin jo aikaisessa vaiheessa, että systeemiä ei voi muuttaa olkapäille ylettyvillä hiuksilla ja pajari huulessa. Modernin ajan harhaoppinen voi paljon paremmin vaurioittaa järjestelmää tohtorin tutkinnolla sekä tarvittaessa pukeutumalla Armanin pukuihin. Julkaisemani kirjat toimivat henkilötodistuksenani!
Mitkä periaatteet muodostavat maailmankatsomuksesi perustan ja kuinka ne näkyvät jokapäiväisessä elämässäsi?
Henkilön olemus merkitsee kaikista eniten. En juurikaan välitä yksittäisen ihmisen ideologisesta tai teologisesta pintamaalista. Se, millä on merkitystä, on henkilön halu laittaa yhteisönsä etu omien tarpeidensa yläpuolelle. Ideologioita tulee ja menee, joten meidän on turha olettaa että edes suuresti kaipaamassamme valkoisessa maailmassa kaikki asiat pysyisivät ennalta-arvattavina ja rauhanomaisina. Arvostan paljon enemmän vihollista, jonka toimintaa osaan tulkita, kuin oman sisäryhmäni edustajaa, joka ylistää ainoastaan sen hetkistä trendiuskontoa tai -aatetta.
Tulevan konferenssin teema on ”Nova Europa – Eurooppa liberaalin hegemonian jälkeen”. Mitkä asiat tekevät liberaalista arvomaailmasta niin vaarallisen ja mitä vaihtoehtoja meidän pitäisi pystyä niille tarjoamaan? Mikä on esityksesi teema?
Kommunismin lyttääminen on ajanhukkaa, mikäli kriitikko ei varovaisesti tutki ja erittele sen liberaalia kasvustoa. Kommunismi ja liberalismi ovat ideologisia kaksosia, tosin sillä erotuksella, että liberalismi on paljon vaarallisempi ideologia, johtuen sen pehmeämmästä ja vaikeammin havaittavista poliittisen alistamisen muodoista. Liberalismi johtaa hyvinvoivien diktatuuriin, tuhoten kansalliset ja rodulliset yhteisöt, riisuen kommunismia tehokkaammin aseista potentiaaliset toisinajattelijat ja vääräuskoiset. Aiheesta löytyy paljon hyvää kirjallisuutta, alkaen Ernst Jüngerin ja Adolphus Huxleyn kirjoituksista. Oma puheeni tulee käsittelemään liberaalin systeemin ylläpitämää laillisuusperiaatteen irvikuvaa.
Neljä vuotta sitten todistimme alkavaa Covid-kriisiä ja kaksi vuotta sen jälkeen lähialueellamme puhkesi laajamittainen sota. Millaisia uusia poliittisia ja metapoliittisia havaintoja olet tehnyt näiden erikoisten ja ennalta arvaamattomien vuosien aikana?
Covid-kriisi, tai paremminkin massahysteria väitetyn pandemian ympärillä, oli aika pitkälti linjassa toistuvien poliittisten ja uskonnollisten hysterioiden kanssa, tai paremminkin joukkohulluuksien, jotka ovat muovanneet läntistä sivilisaatiotamme viimeisen 2000 vuoden ajan. Ensin eurooppalaiset massat ylistivät outoa Lähi-idästä saapunutta kristittyä houretta, kaksi tuhatta vuotta sen jälkeen suuri joukko läntisiä intellektuelleja hullaantui marxilaisesta houreesta, ja nyt todistammekin jo liberaaleja huijareita, jotka uskottelevat ihmisille, että maailma tulee päättymään heidän oman houreensa mukana. Mikähän mahtaa olla seuraava hullutus? Luotan enemmän muinaisiin roomalaisiin eläinten sisäelimiä tutkineisiin ennustajiin tai keskiaikaisiin alkemisteihin kuin itseään asiantuntijoiksi kutsuviin ekspertteihin tai politiikan tutkijoihin. Meidän ei tule syyttää niitä, jotka hyötyvät näistä joukkohullutuksista, vaan niitä miljoonia ihmisiä, jotka hyväksyvät mukisematta vastaavat pseudointellektiuellit harhat, joita ilman he eivät kykene elämään.
Olet kutsunut itseäsi oikeistososialistiksi ja ankaraksi kapitalismin kriitikoksi. Tämän kaltainen maailmankatsomus on valtavirtaisessa politiikassa harvinaisuus, sillä suurin osa ns. ”isänmaallisista” ja ”populistisista” puolueista ovat omaksuneet maailmankatsomukseensa markkinatalousmyönteisen politiikan. Mikä selittää tätä eroavuutta, ja onko kyseessä kuinka uusi ilmiö?
En tiedä, kuinka edes määrittelisin itseäni. Yleensä ne, jotka yrittävät antaa minulle vastaavia leimoja, tekevät sen herjaavassa mielessä, yrittäen kriminalisoida sanavalintojani. Saatan olla äärimmäistä oikeistoa monessakin asiassa, mutta tietyissä historiallisissa konteksteissa ja kysymyksissä saatan olla hyvinkin vasemmalla. Olet täysin oikeassa, monet läntiset nationalistit ja populistit ovat omaksuneet siveettömän poliittisen identiteetin. He saattavat saarnata kulttuurillisista juurista ja rodullisesta yhdenmukaisuudesta eurooppalaisille massoille, samaan aikaan kuitenkin ylistäen vapaan markkinatalouden välttämättömyyttä. Nämä asiat ovat toistensa vastakohtia. Kulttuurillisen ja rodullisen koheesion puolustaminen samaan aikaan kun henkilö kannattaa pääoman ja ihmisten vapaata liikkuvuutta on ylitsepääsemätön ristiriita. Monet läntiset oikeistolaiset ja nationalistit ovat tämän asian osalta pahasti erehtyneet. Tunnen hyvin toimeentulevia kroatialaisia nationalisteja, jotka heiluttavat maan lippua ja huutavat nationalistisia iskulauseita, mutta jotka kuitenkin palkkaavat ravintoloihinsa nepalilaista halpatyövoimaa!
Olet kirjoissasi ennustanut, että liberalismi tulee lopulta häviämään kommunismille, koska se ei kykene tarjoamaan lopputulosten tasa-arvoa massoille. Liittyykö kommunismin suosion nousu värillisten määrän lisääntymiseen ja katkeruuteen valkoisia kohtaan?
Todennäköisessä tulevaisuudennäkymässä kommunismi ja liberalismi voivat toimia käsi kädessä. Otetaan Kiina esimerkiksi, joka on kyennyt yhdistämään monoliittisen kommunistisen järjestelmän kapitalistisen markkinatalouden kanssa. Tulevaisuuden massayhteiskunnassa, joka joutuu kohtaamaan entisestään rajallisemmat resurssit, tämä sulautuma voi olla ainoa mahdollinen vaihtoehto läntisille johtajille Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Ja jos monikulttuurisuutta – tai oikeammin ilmaistuna monirotuisuutta – tarkastellaan, sitä voidaan pitää täysin epäonnistuneena kokeiluna. Sinun ei tarvitse olla akateeminen ihminen tai soveltaa empiiristä dataa todistaaksesi tämän – riittää että käyt iltakävelyllä Malmössä tai läntisessä Los Angelesissa.
Entisenä jugoslavialaisena olet todistanut omin silmin ylikansallisen yhteiskuntakokeilun epäonnistumisen. Tarkoittaako tämä sitä, että myös samaa rotua olevien kansojen tulisi pysyä toisistaan erillään, vai oliko Jugoslavia ainoastaan traaginen yksittäistapaus?
Tehdään heti alkuun selväksi: kroaattien ja serbien yhteinen viha syttyi vasta Versaillesin rauhansopimuksen jälkeen, kun keinotekoinen Jugoslavian valtio luotiin vuonna 1919. Toki ennen sitäkin oli joitain tavanomaisia jännitteitä näiden kahden kansan välillä, mutta se ei koskaan johtanut laajaan aseelliseen konfliktiin. Samankaltainen asetelma voitaisiin tehdä tanskalaisten ja ruotsalaisten, tai flaamien ja valloonien välillä, joista myöhemmin muodostui Belgian valtio. Ennen ensimmäistä maailmansotaa, konfliktia serbien ja kroatialaisten välillä ei ollut. Juoksuhaudat synnyttävät hyviä ystävyyssuhteita – asia, jota monet sosiobiologit ovat tutkineet. Kuitenkin, kun asetat kaksi eri kansaa vieraan ylikansallisen hallinnon alaisuuteen ja koetat muodostaa heille yhteistä keinotekoista identiteettiä, jännitteitä ja sisällissotia tuppaa syntymään. Suomalaistenkin olisi hyvä miettiä kuka on todellinen vihollinen, naapurissa olevat venäläiset, joilla on samankaltainen perimä mutta suuresti poikkeava kulttuuri, vai miljoonat Aasiasta ja Afrikasta tulevat siirtolaiset, joilla on poikkeavan kulttuurin lisäksi vieläpä täysin poikkeavat geenit?
Monet itäisen Euroopan nationalistit, suomalaiset mukaan lukien, ovat todistaneet isänmaallisuuden nousua ja maanpuolustustahdon lisääntymistä Ukrainan sodan syttymisen jälkeen. Jotkut liberaalit ovat jopa kritisoineet tätä ”ylimilitarisoitunutta” retoriikkaa. Voidaanko tätä ”takaisin perusasioihin”-tyylistä muutosta ihmisten ajattelussa pitää aatteemme kannalta hyvänä asiana?
Suomalaisilla on historiallisesti huonot kokemukset venäläisistä, ja on ymmärrettävää, että asennoituminen Ukrainan sotaan on suomalaisilla, virolaisilla tai puolalaisilla erilainen kuin vaikkapa ranskalaisilla nationalisteilla. Ukrainan sota jakaa traagisesti eurooppalaisia nationalisteja eri leireihin, osan kannattaessa Ukrainaa ja osan Venäjää. Kymmenet kroatialaiset nationalistit ovat skandinaavien ja baltialaisten aatetovereidensa kanssa menneet taistelemaan Ukrainan puolelle käynnissä olevassa sodassa. Tämä haittaa pitkällä aikavälillä yhteisymmärryksen luomisesta Venäjän kanssa, haitaten myös eurooppalaisten nationalistien yhteisiä päämääriä tulevaisuudessa. Miksi emme nostaisi esiin yksinkertaista kysymystä? Kuka hyötyy eniten Euroopan sisäisestä sodasta? Vastaus on ilmeinen: Yhdysvallat. Tämä ei ole ainoastaan sota Ukrainan ja Venäjän välillä, se on samalla amerikkalaisten uuskonservatiivien ja Venäjän välinen sota, jossa vuodatetaan eurooppalaisten verta.
Käytännössä kaikki eurooppalaiset valtiot kärsivät alhaisesta syntyvyydestä ja vuosittain kasvavasta värillisestä maahanmuutosta. Tämä kehitys tapahtuu käsi kädessä liberaalien normien kanssa, jotka eivät näe arvoa erillisten rotujen ja kansojen olemassaololla. Mikä on tärkein yksittäinen muutos, jota eurooppalaisten nationalistien tulisi edistää, jotta he voisivat pelastaa omat kotimaansa? Mikä on syynä siihen, että yksikään länsimainen nationalistinen ryhmittymä ei ole vielä onnistunut tässä päämäärässä?
Rotuhygienia ja eugeniikka kuulostavat pelottavilta ja demonisilta liberaaleissa piireissä ja valtamediassa. Niiden kaikki soveltamismuodot ovat laajalti tuomittuja ja kuitattu fasistisina jäänteinä toisen maailmansodan ajoilta. Mutta ollaanpa nyt rehellisiä – alitajuisesti kaikki ihmiset ja kansat tekevät toistuvasti valintoja, jotka syrjivät muita, kuten esimerkiksi parinvalinnassa. Me olemme kaikki huolissamme jälkikasvumme terveydestä ja ulkonäöstä. Mitä tulee alhaiseen syntyvyyteen, en koskaan syyttäisi siitä värillisiä muukalaisia tai äärivasemmistolaisia aktivisteja. Syytän hemmoteltuja valkoisia eurooppalaisia, jotka ovat jääneet liberaalin dekadenssin pauloihin. Liberaalille tosiuskovalle rodulliset sidonnaisuudet ovat samantekeviä, sillä kuolevien kansojen tilalle voi aina tuoda uusia ihmisiä. Hyvä uutinen on taasen se, että liberaali systeemi on juuriaan myöten itsetuhoinen. Yksikään maa ei voi vastaanottaa loputtomasti miljoonittain matalan älykkyysosamäärän tulijoita, ja olettaa että he kykenisivät ylläpitämään korkeateknologista läntistä järjestelmää, tai uneksia loputtomasta talouskasvusta. Valitettavasti systeemin romahtamisesta syntyvä hinta tulee olemaan meille korkea.
Gazan sota on normalisoinut Israel-kriittisiä ja jopa juutalaisvastaisia mielipiteitä sosiaalisessa mediassa. Moni juutalaisjärjestö on huolissaan antisemitismin uudesta aallosta. Onko juutalaisten valta lännessä vihdoin murentumassa, vai onko tämä heille ainoastaan väliaikainen takaisku? Kuinka varmistamme tämän suotuisan kehityksen jatkumisen myös tulevaisuudessa?
Ei, tämä ei ole ainoastaan väliaikainen vastoinkäyminen. Kyseessä on jättiläismäinen ja historiallinen muutos maailmanhistoriassa, jonka merkitys on Hamasin ja IDF:n välistä sotaa ja sen uhrejakin suurempi. Gazan sota on synnyttänyt uusia repeämiä, uusia jakolinjoja ja uusia ideologisia sidonnaisuuksia. Se, mitä todistamme nyt, on uusi historiallinen ajanjakso. Lähes koko läntinen vasemmisto on noussut Israelia ja juutalaisia intellektuelleja, rahamiehiä ja poliittisia toimijoita vastaan. Vasemmistosta on tulossa avoimesti ”antisemitistinen”, jos käytämme termiä juutalaisten määrittelemällä tavalla. Gazan sodasta on tulossa ainutlaatuinen sosioantropologinen ilmiö jo ihan senkin takia, että läntinen vasemmisto ja Antifa olivat pitkälti juutalaisen poliittisen toiminnan ja ajattelun tulosta. Nyt tämä luomus onkin hyökkäämässä omaa luojaansa vastaan!
ENGLISH VERSION:
Hello Mr. Sunic! I interviewed you four years ago, but as the Finns like to say: ”Repetition is the mother of all learning!” Would you like to reintroduce yourself to the Finnish audience and open up a little about your own history? When did you experience a political awakening, and what experience or event caused it?
As a young boy I didn’t need to have a bell ring at the back of my head in order to wake up politically. My so-called political awakening was mostly of a family-hereditary nature. Born in communist Yugoslavia, it didn’t take me much to figure out the mendacity of the communist system. Later, after living for a long stretch of my life in capitalist Amerika, Belgium and Denmark, I came to realize the equal fraudulence of the Western plutocratic system. Add to that lots of books in different languages I grew up with in my family environment. I started early on questioning the dominant ideas of each country, each system and each historical epoch. My reading list correspond to my DNA and my cultural pessimism. Hence the choice of my prose from my soul brothers such as LF Céline in literature, Emile Cioran and Arthur Schopenhauer in philosophy, Gottfried Benn in poetry, Arno Breker in plastic art and pastoral paintings of the Croat naive artist Ivan Rabuzin. Later, as a teenage hippy scouting the trail from Bornholm to Goa in India in 1972, I learned the leftist mindset well, also growing up with the leftist albeit anti-System singer Frank Zappa’s lyrics. I realized early on that the System cannot be changed with shoulder-long hair or smoking joints in public. A modern heretic can far better damage the System with a completion of a doctoral degree in social science or law, and when necessary, wearing a custom designed Armani suit in the public forum. My published books are my ID.
What principles form the basis of your worldview and how are they reflected in your daily life?
A person’s character counts most. I don’t care much about someone’s ideological or theological make-up. I do care, however, about his character and willingness to put the well-being of his community above his own interests or gains. Ideologies come and go, so let us not assume that even in a much-desired white world of ours that we dream of, everything will remain static and peaceful. I prefer having an enemy I can decipher as such, to a person from my tribe or my in-group who embraces a la carte trendy religions or ideologies.
The theme of the upcoming conference is ”Nova Europe – Europe after liberal hegemony”. What makes liberal democratic values so dangerous and what alternatives should we be able to offer to them? What is the theme of your presentation?
Lambasting communism is a waste of time unless one carefully examines and discards its liberal matrix. Communism and Liberalism are twin brothers, except that Liberalism is far more dangerous given its softer and less visible nature of political repression. Liberalism resorts to dictatorship of well-being, destroying national and racial communities and disarming more effectively potential dissidents and heretics. There is a vast literature on this topic, starting with Ernst Jünger’s and Aldous Huxley’s novels. My speech at the conference deals with the travesty of the so-called rule of law in the Liberal System.
Four years ago we witnessed the beginning of the Covid crisis, and two years after that large scale war started in our vicinity. What new political and metapolitical observations have you made during these extraordinary and unpredictable years?
The Covid crisis, or rather the mass hysteria surrounding this alleged pandemic is quite in line with perpetual political and theological hysterias, or rather mass deliriums that have shaped our Western civilization over the last 2000 years. First, we had the European masses embrace bizarre Levantine Christian delirium; two thousand years later a large number of European intellectuals engaged in the Marxist delirium, and now we are witnessing the resurgence of Liberal con-men telling us that history will come to an end with their brand of delirium. Which delirium comes next? I trust more old Roman haruspices or medieval alchemists than modern self-proclaimed experts and political scientists. We must, however, never blame those who foster and profit from such mass deliriums; we must first blame millions and millions of our people who gladly accept such pseudo-intellectual self-delusions and who can’t live without them.
You have described yourself as a right-wing socialist and a staunch critic of capitalism. This kind of economic worldview is rare in mainstream politics, as majority of the so called “nationalist” or “populist” parties have adopted pro-free-market policies. What is the reason behind this division, and how new is this phenomenon?
I don’t know how to define myself. Usually those who try to label me with such epithets resort to defamatory and criminalizing vocabulary. I may be on the extreme right on many issues, but under given historical circumstances and on some issues, I am very much on the left. You are right. Many nationalists and populists in Europe resort to a promiscuous political identity. On the one hand they preach cultural rootedness and racial homogeneity of European peoples, on the other, they pontificate about the necessity of the free market. These are polar opposites. Preserving social and racial cohesion of our nations while clamoring for the free flow of people and capital is a contradiction in terms. This is where most European right-wingers and nationalists seriously err. I know a few well-to do Croat nationalists waving Croat flags and hollering nationalist slogans who prefer hiring in their restaurants or hangs outs cheap labor from the newly arrived Nepalese migrants in Croatia.
You have predicted in your books that liberalism will eventually lose to communism because it cannot provide equality of outcome for the masses. Is this evolution somehow connected to multiculturalism and is the rise of collectivist ideas somehow connected to growing anti-White sentiment?
In a likely scenario both communism and liberalism can work hand in hand. Take China for instance which has successfully combined the monolithic structure of totalitarian communism with the capitalist free market. In a mass society of tomorrow, facing diminishing resources, this may well be the only option left for our future rulers in the EU and US. As far as multicultural experiment is concerned — or let us use the right wording of multiracial society — this experiment has patently failed. No need to be an academic or use empirical data to prove it. Just take a night walk in downtown Malmo or in West LA.
As a former Yugoslavian, you have witnessed the fall of the failed multicultural supranational experiment with your own eyes. Does this mean that even racially similar groups should not be mixed or was Yugoslavia just one tragic exception?
Just to clarify: Serb- Croat mutual hatred emerged only after the Versailles creation of the artificial state of Yugoslavia in 1919. Prior to that, yes, there was some standard resentment between Croats and the neighboring Serbs but it had never degenerated into an armed conflict. A parallel could be drawn with Danes vs. Swedes, just like between the Flemish people and Walloons in what was later to become Belgium. Prior to 1914 there was no open hostility between Serbs and Croats. Fences make good friends – well analyzed by many sociobiologists. However, once you stash two different peoples by a foreign supranational decree into an artificial entity, tensions and civil wars are bound to occur. It is for Finns now to decide who is their chief enemy; the neighboring Russians of a similar gene pool, yet distinct culture, or thousands or millions of Afro-Asian migrants of a radically different gene pool and a radically different culture?
Many Eastern European nationalists, including Finland, have witnessed the rise of patriotic sentiments and positive attitude towards national defense after the Ukrainian war started, and some liberals have even criticized this “over-militarised ” attitude. Can this “back to basics” style of change in people’s thinking be seen as a good thing for our ideology?
Finland had historically bad experience with Russia and it is understandable that its attitude toward the current Russian- Ukrainian conflict is differently viewed by Finnish or Estonian or Polish nationalists than say by French nationalists. The current war in east Ukraine is again tragically polarizing European nationalists along pro-Russian vs. pro-Ukrainian lines respectively. Dozens of hard-core Croat nationalists, along with their Scandinavian and Baltic colleagues, are also fighting on the Ukrainian side. This is detrimental to long-term understanding with Russia as well as contrary to our long term goals of unity of European nationalists. Why not raise a simple question? Who benefits mostly from this new conflict in the heart of Europe? The answer is not hard to detect: America. This is not the war between Russia and Ukraine; this is the war between US -led Biden’s, largely neocon administration and Russia, of course by using proxy European meat.
Practically all European nations are suffering from low birth rates and increasing annual immigration of non-White immigration. This trend goes hand in hand with liberal norms that see no value in the existence of separate races and peoples. What is the single most important political change that all nationalist groups should aim for, if they want to save their own people? What is the reason behind the fact, that not a single Western nationalist group has yet succeeded in this goal?
Expression such as racial hygiene or eugenics sound scarry and demonic in the liberal parlance and in the mainstream media. These expressions and practices behind them were largely denounced and rejected as fascist vestiges following World War II. But let us face it. Subconsciously and unconsciously all peoples, all races, all individuals constantly make choices; we all discriminate in the selection of our partners. We are all concerned about good health and good looks of our newborns. For the low and declining birthrate in Europe I never blame, however, the non-white hostile Other or the proverbial Antifa. I blame spoiled white Europeans caught in the trap of Liberal decadence and degeneracy, a fact that I explained above. For the Liberal true believer racial allegiance is irrelevant as dying nations can be easily replaced by the import of the new ones. The good news is that the Liberal System is self-destructive. One cannot forever import millions of low IQ workers and expect to run smoothly Western high-tech sectors such as the fields of communication, aviation, or dream about permanent rise in the GDP. Alas, the price we’ll pay after the Liberal System starts disintegrating will be high.
Gaza war have popularized anti-Israel and even anti-Zionist opinions in social media. Many Jewish interest groups are concerned about a ”new wave of anti-Semitism”. Is the Jewish power in the West finally decaying, or is this just a short-term setback for them? How can we assure that this favourable progress remains stable in the future?
No, this is not a temporary setback. This is a gigantic and historic momentum in world history, going well beyond the Hamas-IDF current conflict and the tragic tally of civilian casualties. The Gaza war is creating now new ruptures, new divisions and new ideological realignments. What we are witnessing is a new stage of history. The entire Left, from America to Europe, is rising now against Israeli and Jewish intellectual, financial and political outlets. The Left is becoming openly “antisemitic”, if we were to use this term hugely popularized by Jews worldwide. The Gaza conflict is becoming a unique socio-anthropological phenomenon given that the Left and Antifa in Europe and America were largely and historically speaking the brainchild of Jewish and Israeli thinkers and scholars. This Gentile brainchild is turning now against his own Jewish father.
___
Tuukka Kuru
