Giorgio Dossena on italialainen kansallisradikaali ja yksi Casa Pound-järjestön aktiiveista ja johtohenkilöistä. Dossena on toiminut koko aikuisikänsä kansallismielisessä toiminnassa, aloittaen aatteellisen matkansa kansallisradikaalissa opiskelijajärjestössä, Hän on vuosien varrella järjestänyt lukuisia mielenosoituksia ja tehnyt omalta osaltaan selväksi sen, että kadut kuuluvat niille, ketkä sen uskaltavat itselleen ottaa. Dossena on huhtikuussa järjestettävän konferenssin kuudes puhuja. Voit ilmoittautua konferenssiin osoitteessa awakeningfinland@protonmail.com
Tervehdys Giorgio! Haluaisitko esitellä itsesi suomalaisille lukijoille ja avata hieman henkilöhistoriaasi. Milloin koit poliittisen heräämisesi ja oletko aina ollut tiukan linjan nationalisti?
Hyvää iltaa! Olen Casa Poundin militantti ja aloin kiinnostumaan politiikasta lukioiässä, jolloin liityin Blocco Studentescoon (italialainen fasistinen opiskelijajärjestö), joka on Casa Poundin alajärjestö, ollessani noin 15-vuotias. Perheeni ei ole koskaan osoittanut minkäänlaista kiinnostusta politiikkaa kohtaan, mutta minulla oli luontainen vaisto nationalismin suuntaan: ensin ihastuin kansallismieliseen musiikkiin, ja opintojeni jälkeen kehitin vahvan kiinnostuksen itse liikettä kohtaan. Noihin aikoihin Blocco Studentesco oli vahvasti läsnä kouluissa, joten he olivat helposti saavutettavissa.
Mitkä periaatteet muodostavat maailmankatsomuksesi perustan ja kuinka ne näkyvät jokapäiväisessä elämässäsi?
Me Casa Poundissa uskomme voimakkaasti vapauteen: vapauteen kapitalismista, vapauteen sosiaalisesta mediasta, vapauteen vieraantumisesta, vapauteen alipalkatuista töistä ja niin edelleen. Joka ikinen päivä pyrin olemaan rehellinen ja työskentelemään kovasti perheeni, yhteisöni ja aidon sosiaalisen elämäni eteen (ei siis sosiaalisten verkostojen). Casa Poundissa näen päivittäin omin silmin, mitä tarkoittaa olla vapaa. Vapaa ajattelemaan ja vapaa tapaamaan ihmisiä, joille sota on todellisuutta, kuten esimerkiksi Karen-sotureille syvällä viidakossa. He elävät ilman sosiaalista mediaa, ilman luksusvaatteita ja kalliita huvituksia.
Tulevan konferenssin teema on ”Nova Europa – Eurooppa liberaalin hegemonian jälkeen”. Mitkä asiat tekevät liberaaleista arvoista niin vaarallisia, ja minkälaisia vaihtoehtoja meidän tulisi kyetä niille tarjoamaan? Mikä on oman esityksesi teema?
Nykyajan poliittisessa järjestelmässä finanssitalous on jokaisen ongelman ydin, jonka rinnalla kaikki muut ongelmat ovat toissijaisia. Jokainen hallituksen toimenpide on kansainvälisten suuryritysten sanelema, kun taas meidän omat yrityksemme ja elämämme jäävät ilman huomiota. Näemme tämän arvovalinnan joka puolella: taloudessa, maahanmuutossa, eurooppalaisten veren jäädessä aina toiseksi. Meidän tulee alkaa näkemään itsemme eurooppalaisina, hakea tietoa omista juuristamme, ja viimeinkin ajatella Eurooppaa kaikkien poliittisten toimiemme ydinperiaatteena. Liberaalidemokraattiset arvot ovat jotain, jota olemme maahantuoneet sellaisenaan Yhdysvalloista. Jokaisessa päätöksessä me vain seuraamme muita, tai sitten katsomme sivusta, kun kaksi valtaryhmittymää jakavat maailman keskenään. Se, mikä on oleellista, on nostaa Eurooppa maailmanpolitiikan keskipisteeksi, sillä nykyinen Euroopan unioni sen finanssipoliittisella olemuksellaan ei ole siihen kykenevä. Tämän mahdollistamiseksi jokaisen nationalistiryhmän tuleekin tähdätä päättäväisesti yhteiskunnalliseen muutokseen.
Olet Casa Pound -nimisen järjestön aktiivi, joka on tällä hetkellä yksi Euroopan suurimmista ja parhaiten järjestäytyneistä kansallismielisistä liikkeistä. Kertoisitko meille hieman järjestön pääperiaatteista ja millä tavoin te haluaisitte muuttaa italialaista yhteiskuntaa?
Casa Pound syntyi asuntokriisin aikana. Noihin aikoihin, ja vielä nykyäänkin, asunnot olivat Roomassa äärimmäisen kalliita, johtuen julkisen asuntorakentamisen sisäisestä korruptiosta ja asunnon omistajien harjoittamasta spekulaatiosta. Tyhjien tilojen haltuunotolla pyrimme varmistamaan katon italialaisten perheiden päälle, samaan aikaan kun kampanjoimme lakiuudistusten puolesta, jotka ratkaisisivat kyseisen ongelman. Casa Pound on liike, ei puolue, ja sen toiminta ei ole rajattu puoluepolitiikkaan, toiminnan koostuessa esim. ryhmäaktiviteeteista, urheilusta, musiikista, kv-yhteistyöstä jne. Olemme myös osallistuneet lukuisiin eri vaaleihin, ja saavuttaneet rohkaisevia tuloksia, kun otetaan huomioon radikaalit mielipiteemme ja asemamme Italian poliittisessa kentässä. Meillä on tällä hetkellä yli 5 000 militanttia ja 60 paikallisyhteisöä eri puolella Italiaa.
Casa Pound oli ensimmäinen järjestö pitkään aikaan, joka puhui sosiaalisista ongelmista oikeistolaisesta näkökulmasta. Italiassa on toiminut erilaisia kansallismielisiä puolueita, osan ponnistaessa meidän kanssamme samoista juurista, mutta saadessaan valtaa, ne ovat aina alkaneet seuraamaan liberaalin järjestelmän sääntöjä, jonka vuoksi monet heidän jäsenistään ovat liittyneet meihin: joukossa on työläisiä, opiskelijoita, pettyneitä aatetovereita, joilta kuitenkin löytyy vielä energiaa aatteen eteen ja niin edelleen. 20 vuoden jälkeen olemme ainoa alkuperäisille päämäärille uskollinen ryhmä, joka työskentelee päivittäin maamme muuttamiseksi parempaan suuntaan, sillä tällä hetkellä maassamme ei ole oikeutta, eikä aitoa ammattiyhdistysliikettä työntekijöidemme puolustamiseksi, joten aina kun maassamme esiintyy mielenosoituksia, Casa Pound muodostaa kyseisen joukon etulinjan. Olemme saaneet avunpyyntöjä jopa ihmisiltä, jotka ovat aiemmin äänestäneet kommunisteja. Saavuttaaksemme hyviä lopputuloksia pitkällä aikavälillä, meidän täytyy rakentaa vahvoja yhteisöjä, jotka opiskelevat, työskentelevät ja uskovat aatteemme voittoon.
Suomalainen lehdistö on kuvaillut Italian pääministeri Melonin hallintoa ”äärioikeistolaiseksi”, jopa fasistiseksi, vaikka todellisuudessa sen ajama politiikka ei käytännössä eroa yhdestäkään aiemmasta hallituksesta. Mikä on Casa Poundin suhtautuminen parlamentarismiin ja tulisiko kansallismielisten pyrkiä vaikuttamaan lainkaan parlamentaarisen järjestelmän sisällä?
Melonin puolue on joidenkin mielestä oikeistolainen, mutta siltä puuttuu vastakulttuuri, päämäärät, sosiaaliset visiot, radio, media, musiikki, joka tekee siitä käytännössä kyvyttömän saavuttamaan mitään todellista muutosta. Muutoksen saavuttaminen on erityisen vaikeaa EU:n alaisuudessa. Casa Poundin jäsenet osallistuvat vaaleihin, joskus saavuttaen hyvääkin vaalimenestystä, mutta Italian nykyisessä demokratiassa toimiminen on meille hyvin vaikeaa, sillä poliittisten puolueiden täytyy tehdä koalitioita menestyäkseen. Kun Casa Pound osallistuu vaaleihin, me lähdemme kisaan yksin, sillä emme halua edesauttaa yhtäkään ideologiaa, joka on periaatteidemme vastainen. Viimeisten vuosien aikana strategiamme on ollut se, että rohkaisemme joitakin militanttejamme asettumaan ehdolle keskikokoisissa kaupungeissa (hyvin tuloksin, kuten 10 % äänisaalis Bolzanossa, Luccassa ja Ostiassa). Kannattaa kuitenkin huomioida liikkeeseemme kohdistuva sensuuri (esim. Facebook poisti kaikki tilimme) pidemmältä aikaväliltä, aktiivisten rahoittajien puute sekä vastapuolen toistuvat hyökkäykset, jotka ovat niin fyysisiä kuin oikeudellisiakin.
Miten tavan italialaiset suhtautuvat tänä päivänä Mussoliniin ja historialliseen fasistiseen hallintoon? Ymmärtääkseni Italiassa ei koskaan toteutettu samanlaista miehittäjän suorittamaa aivopesua toisen maailmansodan jälkeen kuin Saksassa.
Vähemmän yllättäen heti sodan jälkeen kyseisen hallinnon ihannointi oli haasteellista, vaikka noina vuosina maastamme tulikin nykyaikainen (arkkitehtuuri, infrastruktuuri, lakijärjestelmä, sosiaaliturva, uudet kaupungit). Me ylläpidämme elävää osaa tästä fasismin perinnöstä, mutta pidämme mielessämme myös sen, että nykyajan ongelmiin vaaditaan nykyajan ratkaisut. Muistot menneestä suuruuden ajasta elävät silti vahvana nyky-Italiassa, vaikka vastustajamme yrittäisivät kuinka uskotella meille toisin!
ENGLISH VERSION:
Hello Giorgio! Would you like to introduce yourself to the Finnish readers and tell us something about your personal history. When you had your political awakening, and have you always been a hardcore nationalist?
Good evening, I’ m a CasaPound militant and I started my interest in politics in high school when I became a part of Blocco Studentesco, the student branch of CPI, when I was 15-16 years old. My family never showed any particular interest in politics, but I had this natural instinct towards nationalism; at first I was attracted by nationalist music, and after studying, I developed a strong interest for the movement. At that time Blocco Studentesco had a strong presence in schools, so it was very easy to reach out to them.
Which principles are the most important part of your worldview and how do they affect
your daily life?
In Casapound we strongly believe in freedom, freedom from capitalism, social networks, alienation, underpaid jobs, and so on. Any day I try to be honest, work hard
for my community, my family, be active in social life (not social networks…) and in CasaPound I had a daily opportunity to see with my eyes what means to be free, free to think and also meet people in a “warlife” like the Karen warriors in the jungle. They live without social media, no luxury dress or expensive happy hours.
Theme of the upcoming conference is “Nova Europe – Europe after the Liberal hegemony”. What makes liberal democratic values so dangerous and what kind of alternatives we should offer to our own people? What is the theme of your own
presentation?
In modern political views the core of the problems is financial economy, anything else is almost nothing. Any decision of the government is conditioned by multinational brands, while our businesses and lives are always out of focus. We can see that in any side, economics, immigration, so the blood of europeans comes second. We have to start considering ourself europeans, study about the roots and finally we can think that Europe can be at the center of our decisions. Liberal democratic values are something we import principally from U.S. and in any decision we follow others or we stay at the window seeing the “two blocks” dividing the world. So what is important for us is to restart from a central place for Europe in the world, because the European Union, as a political-financial thing, is not enough. But for this we need that any national group start to be seriously involved in political affairs.
You are active member of the Casa Pound, which is one of the largest and best organized nationalist movements in Europe. Tell us something about the core principles of your movement and how you would change the current Italian society?
Casapound was born from the housing emergency. At the time, and even now as it is not solved yet, housing in Rome was getting really expensive due to corruption in the public housing programs and speculation of owners. The idea of occupying empty building aimed at giving a roof to Italian families and also to promote laws to help resolve this situation. Casapound is a movement not a party as it’s actions are not restricted to the political field but can be found in social actions, sport, music, international missions… We also participated at various elections and obtained encouraging result knowing our radical positions and Italian political scene. We now have more than 5000 militants and more than 60 locals all over Italy. But really CasaPound was the first movement after a long time to talk about social values at the right side. We had different parties, someone with our same roots but once they became important start to follow the liberal input, so in CPI arrived a lot of people: workers, students, camerades tired of precedent experience but with the energy for something important. After 20 years is still the only group of people loyalty to a project and we daily work for change the nation for the best, cause there is no justice, we have no right sindacate for our workers, and anytime there is a social protest in Italy Casapound is always on the first line. We also had people that asked us for help that in the past were voting for the communist party, for instance. We can have good results in long time only if we build a strong community of people that study, work and believe in our Victory.
Finnish newspapers called Meloni’s government “far-right” and even fascist, even thought it follows basically same kind of policy as all previous governments. What is Casa Pound´s view on parliamentarism in general and should nationalist pursue political
positions in the current liberal democratic system at all?
Meloni’s party might have been considered by some a right wing party, but the lack of projects, counterculture, social proposals, radio, media, music, nearly made it
impossible for them to achieve any significant change from the past governments. Especially since it’s very hard to operate in the EU. CPI presented itself in elections, sometimes obtaining big scores, but the democratic system in place in Italy makes it very difficult for us considering that with the proportional vote, political parties must make alliances. When CP presented itself in the elections we wanted to run alone to not endorse other views that were contrary to our principals. In recent years our strategy was to encourage some of our many militant too get elected in average size city (with good results, such as Bolzano at 10%, Lucca 10%, Ostia 10%). Also, lets remember the censorship (FB deleted all our accounts and official pages) we endured during that times, the absence of sponsors and the constant attacks, both physical and judicial.
How does the common Italians feel about Mussolini and the historical Fascist government? According to my knowledge, Italy never faced same kind of collective brainwashing as Germans did after the Second World war.
Obviously, after the war it was hard; but in those years our country became modern (architecture, infrastructures, laws, social benefits, new cities…). We maintain a living part of this heritage, but keep in mind that we have to adapt our answers to the present time. The memory of this glorious time is still vivid in Italy, no matter what our enemies try to make us believe!
___
TUUKKA KURU
