Yliopistolla opintonsa aloittanut kansallismielinen joutuu vääjäämättömän hämmennyksen eteen, kun rauhanomainen yhteiselo väestövaihtomyönteisten naisopiskelijoiden kanssa ei vaan onnistu.
Heidän ideologiansa velvoittaa heitä ajattelemaan, ettei kansallismielistä kanssaopiskelijaa saa edes tervehtiä tai kertoa miten meni kesäloma. Kansallismielinen saattaa ihmetellä, miksi näin, koska kyllähän Eduskunnankin kahvilassa istutaan samoihin pöytiin, vaikka istuntosalissa osoitellaan ja esiripun takana juonitellaan selkäänpuukotuksia.
Yliopiston ei kuitenkaan pitäisi olla se paikka, jossa kaikki keinot ovat sallittuja koska ”tämä on politiikkaa”. Toiminta vahingoittaa yliopistolaitosta ja sen autonomiaa itsessään, ei pelkästään vastapuolta. Etenkään kun kansallismielinen opiskelija ei välttämättä ole millään tasolla poliittinen toimija vaan useimmiten ainoastaan äänestäjä.
Mitä voit toisaalta odottaa sellaisen ideologian edustajilta, jonka mukaan suomalaisten on muutettava pois kodeistaan vieraiden kansojen tieltä?
Et ainakaan aikuismaista käytöstä.
Häirinnän kohteeksi joutuneen kansallismielisen ei pidä alentua samalle tasolle kiusaajan kanssa ja ryhtyä lapsellisiin kostotoimenpiteisiin. Sen sijaan meidän on autettava feministien uhreja.
Room. 12:19 Älkää itse kostako, rakkaani, vaan antakaa sijaa Jumalan vihalle, sillä kirjoitettu on: ”Minun on kosto, minä olen maksava, sanoo Herra”. (KR 1933/-38)
Kansallismielisten jaloudesta huolimatta wokettajien olisi hyvä tiedostaa, että kun tarpeeksi kauan kiusaatte yhtä, joku saattaa lopulta reagoida negatiivisesti. Jos näin käy, älkää esittäkö yllättynyttä. Tämä ei ole missään merkityksessä uhkaus vaan toteamus miten maailma toimii. Minun vilpitön toiveeni on, ettei yksikään häirinnän uhri ylireagoisi vaan ryhtyisi ainoastaan ankaruudeltaan välttämättöniin toimenpiteisiin vainon lopettamiseksi, ei koskaan tätä enempään.
Naisopiskelijoiden määrän kasvaessa yliopistojen taso on kutistunut muotitalon asteelle.
Wokeltaminen on mielestäni osuvampi termi tähän nykyajan liturgiaan.
Kaikki tuntee sanonnan ”ajattelen siis olen”. Nykyisinä, täysin järjettöminä, aikoina sanonta voisi kokonaisuudessaan olla: ajattelen siis olen, mutta jos sanon mitä ajattelen voin lakata olemasta