Feministi ei vihaa thaimaalaisen kanssa avioitunutta suomalaismiestä siksi, että tosissaan pitäisi golddiggeriä jonkinlaisen hyväksikäytön tai ihmiskaupan uhrina.
Feministi vihaa thai-naista siksi, koska thai-kulttuurissa puolisolta ei pihdata. Rikkoo feministin fantasian seksuaalisesta vallasta mieheen, joka ei osoita feministiä kohtaan hänen ansaitsemaansa kiinnostusta.
Feministin pahin vihollinen ei ole lihaasyövä valkoinen heteromies, vaan toinen feministi, joka mieltymyksillään pilaa feministin haaveunen seksimonopolista.
Feministi uskoo omistavansa kaikki muut ihmiset.
Feministi kannattaa islamia siksi, koska islamin virallisten opinkappaleiden mukaan muslimimiehellä on oikeus avioitua kristityn tai juutalaisen naisen kanssa, mutta musliminaisella on oikeus avioitua vain muslimimiehen kanssa.
Kolmannen aallon intersektionaalinen feministi pitää itseään niin hyvänä ihmisenä, että voi kohdella muita kuin lainsuojattomia.
Mikä pahoissa ihmisissä on ironista, on etteivät he käsitä osan ympäristöönsä kylvämästään pahuudesta kääntyvän lopulta takaisin heihin itseensä.
Ymmärrän hyvin, että maahanmuuttokriittinen lukija ei välttämättä halua myöskään suurta määrää aasialaisia naisia Suomeen. On kuitenkin vaikea olla tuntematta mielihyvää siitä suunnattomasta närkästyksestä ja peppukivusta, jonka pihtaamattomat thai-vaimot aiheuttavat pahantahtoisille länsimaalaisille feministeille.
Tykkäsin lapsena Pekka Töpöhännästä (elokuva), mutta sehän on aivan järkyttävää suvakkinaisten propagandaa. Koko paketti löytyy, thaimaalaisiin kohdistuvaa rasismia myöten.
