Kenellekään rakkaista lukijoistani ei liene mikään uutinen, että woke-naisopiskelijoita ei kiinnosta keskustella asiallisesti siitä, missä menee hyväksyttävän uskontokritiikin ja hyödyttömän vihapuheen välinen raja.
Sen sijaan he tekevät tietyistä uskonnoista suojelukohteita (pyhiä lehmiä, joista ei saa sanoa mitään negatiivista, vaikka se olisi vain rehellistä), toisista taas vapaata riistaa, jotta seurakuntalaisia saa kohdella lainsuojattomina ali-ihmisinä.
Ei ole merkitystä, onko uskonto vähemmistöasemassa tai vieraileeko seurakunnassa etnisten vähemmistöjen edustajia. Tärkeää on ainoastaan, että suojelukohteet ovat jotakin mahdollisimman epäsuomalaista ja vaikeasti sopeutuvaa.
Koska olet viimeksi kuullut feministin olevan huolissaan sellaisiin vähemmistöuskontoihin kohdistuvasta vihapuheesta ja kiusaamisesta kuin Jehovan todistajat, lestadiolaiset tai helluntailaiset?
Ehkä eniten kuitenkin on mietityttänyt wokejen asenne Israelin ja Palestiinan konfliktiin (johon muuten itse kannatan ratkaisuksi kahden valtion mallia vailla harmainta aavistusta, miten sitä kohti on edettävä).
Sallinette, että yritän kirjoittaa aiheesta yltiöneutraalisti välttäen puolien valitsemista konfliktin juurisyiden ymmärtämiseksi. Kyseessä ei ole aivan yhtä yksiselitteinen hyökkääjä vs. puolustautuja -asetelma kuin Ukrainan sota, koska Hamas aloittaa kaikki tappelut, joihin Israel ylireagoi murhaamalla naisia ja lapsia.
Ei kuitenkaan voida sivuuttaa sitä tosiseikkaa, että arabit ovat torjuneet kaikki ehdotukset maanjaosta, mitä Osmanien valtakunnan hajoamisesta saakka on tehty. Kumpikaan osapuoli ei ole täysin viaton. Kestävä rauha edellyttäisi molemminpuolista aseiden laskemista yksipuolisen sijaan sekä maankäytöstä neuvottelemista molemminpuolisesti valmiina tekemään joitakin myönnytyksiä. Israelin on välittömästi lopetettava uusien siirtokuntien perustaminen.
Haaveet jommankumman osapuolen täydellisestä tuhosta eivät ole tänä päivänä realismia. Miksi on pakko olla yhden puolella toista vastaan? Uutinen lähellä olevasta tulitauosta oli poikkeuksellisen hyvä.
Hamasin terroriteot, viimeisimpänä laajuudeltaan bin Ladenin 9/11-iskujen luokkaa olleet lokakuun 7. päivän iskut, provosoivat vain vastaiskuja ja pitkittävät palestiinalaisten kurjuutta. Hamasin miljardöörijohtajat elävät luksushotellissa Qatarissa. Rauha Lähi-idässä on heidän pahin painajaisensa. Hamas ei ole vain Israelin, vaan myös Palestiinan vihollinen.
Myös Israelia on painostettava välttämään aiheuttamasta siviileille kärsimystä, koska se radikalisoi palestiinalaisia entisestään. Asevientiä Israeliin tulee rajoittaa sen syyllistyessä sotarikoksiin siviileitä vastaan, kuten se on monesti tehnyt.
Woke-naiset eivät kuitenkaan ole kiinnostuneita Palestiinan konfliktista siksi, että oikeasti välittäisivät alueen asukkaista. Hamas edustaa heille kansainvälistä jihadistiliikettä, jonka tavoitteena on maailmanvallankumous, jonka wokettajat toivovat leviävän Eurooppaan. Mielestäni kansallismielisten ei pitäisi tukea Hamasia. Siionismia voi kritisoida ylistämättä jihadismia.
Kaiken lisäksi juutalaiset ovat ainakin woke-naisten mielikuvissa pienikokoisia ja käyttävät fedoraa. He eivät ole yhtä kivoja halinalleja kuin isot ja karvaiset islamistit.
Toisaalta nykyvasemmisto haluaa kieltää USA:n rahaeliitin käytöksen arvostelun uskonnon takia, vaikka perinteisesti vasemmisto on suhtautunut kriittisesti molempiin.
Punavihreä nainen ajattelee vaginallaan. Tämä on syytä muistaa jos ihmetyttää, miksi asia-argumentein ja ilman hirveää kiihkoa käytävä väittely heidän kanssaan ei koskaan johda mihinkään muuhun kuin cancelointiin.
Mahtaako terroristijärjestön ilmoittamat uhriluvut olla luotettavia ja kuka on uhrin tappanut. Tästä kertoo lasten käyttäminen ihmiskilpinä.